Aikuisesta koirasta luopumin on vaikeaa. Suorastaan tuskallista. Ainakin jos koira on asunut kanssasi ja sinulla on henkilökohtainen side koiraan. Kaikki koirat eivät kuitenkaan ole siitokseen sopivia.
Muistan kuinka annoin pois ensimmäistä kertaa yhden koirani. Koirasta ei kasvanut näyttely- tai siitoskoiraa, mikä oli ollut toiveeni ostaessani koiran tunnetulta kasvattajalta. Itkin viikon ajan joka päivä aikuisesta koirasta luopumisen tuskaa. Koira sopeutui uuteen kotiinsa hyvin.
Koiraharrastajilla voi olla makuuhuonekoiria, useampiakin, joista ei ole mahdollista luopua. Jossain vaiheessa raja ylimääräisille koirille tulee kuitenkin vastaan. Tällöin se voi olla ihan kaikkien osapuolien etu, jos osalle koirista löytyisi rakastava oma koti jostain muualta.
Koira yksilönä saa yleensä enemmän huomiota uudessa kodissaan kuin laumassa kasvattajan luona. Seuralliselle koiralle tämä sinällään on jo parannus koiran elämään. Kasvattajalle jääneet muut koirat saavat myös enemmän huomiota, koska koiria on vähemmän kilpailemassa kasvattajan huomiosta. Ja vaikka useinkin yksi koira enemmän tai vähemmän ei tunnu vaikuttavan kasvattajan arkeen kovin paljoa, niin se koira vie kuitenkin yhden koiran paikan, sen tulevaisuuden lupauksen, joka tulee tarvitsemaan treeniä ja huomiota.
Kasvattajan luona syntynyt ja aikuiseksi kasvanut koira, muuttaa kuitenkin vasta ensimmäiseen uuteen kotiinsa syntymäkotinsa jälkeen. Kuten monet kasvattajan muistakin pennuista. Muiden koirien kanssa kannattaa noudattaa varovaisuutta, varsinkin jos olet ollut ottamassa itsellesi lemmikkiä etkä koiraa ottaessasi ole etsinyt siitos- tai näyttelykoiraa.
Itselleni aikuisesta koirasta luopuminen on yhä yhtä tuskallista kuin muutama vuosikymmen sitten. Olen kuitenkin jossain vaiheessa tehnyt itselleni selväksi harrastanko koirieni kanssa vai haluanko kasvattaa niitä? Mitkä ovat minulle kasvattajana ne tärkeimmät asiat kasvattamassani rodussa? Minkälaisia koiria haluan kasvattaa? Pystynkö jättämään pois jalostuksesta ne koirat, jotka eivät vastaa tavoitteitani?
Jokaiselle kasvattajalle tekee hyvää välillä pysähtyä miettimään mitkä ovat oman kasvatustoiminnan tavoitteet. Näihin kysymyksiin vastaaminen rehellisesti voi johtaa toisinaan aikuisesta koirasta luopumiseen. Yhdestä ja joskus useammastakin koirasta luopuminen voi kuitenkin auttaa kasvattajaa pääsemään tavoitteisiinsa. Tulevaisuudessa kasvattajalla on mahdollisesti enemmän sellaisia koiria, joita hän haluaa kasvattaa ja suosia jalostustyössä. Samalla kasvattaja on paremmin kykenevä myös huolehtimaan kaikista niistä koirista, jotka hänellä on hoidettavanaan.