Olen Katri Rantanen, tavallinen perheenäiti Vihdin metsistä. Tai oikeastaan mikään muu tuossa ei pitänyt paikkaansa kuin nimeni. Me olemme koiraperhe, enkä minä ole tavallinen perheen äiti. Ja vaikka asumme Vihdissä, tämä on ihan tavallista omakotitaloaluetta. Meidän perheeseemme kuuluu vanhemmat, äiti ja isä, kaksi koululaista, tyttö ja poika sekä tällä hetkellä kahdeksan aikuista chihuahua-rotuista koiraa. Se etten ole ihan tuiki tavallinen perheenäiti, johtuu siitä että kasvatan koiria.
Meillä on usein koiranpentuja. Chihuahua rotuisia. Tuorein pentue syntyi jouluaatto iltana. Pian lahjojen jaon jälkeen. Samalla kun luin iltasatua tyttärelleni. Lopulta tyttäreni oli liian väsynyt odottamaan että sain lukemisen välissä autettua pennun ulos kalvoista ja kuivattua. Joten hän meni kiltisti nukkumaan ja jatkoimme satua seuraavana iltana.
Meillä ei ole erillisiä kenneltiloja, joten pennut nukkuivat kanssani ensimmäiset kolme viikkoa. Yleensä pyrin nukkumaan vain ensimmäiset 2-3 päivää pentujen kanssa, mutta juuri nyt pennuille ei ole voinut tarjota täysin tyhjää huonetta. Lasten syntymän ja iän myötä olen tullut herkkäunisemmaksi ja vaikka nukun korvatulpat korvissa niin saatan herätä pentujen vikinään tai maitobaarin lupsutukseen keskellä yötä. Aamulla näytän sitten helpostikin aika räjähtäneeltä ja täysin nuutuneelta. Ja koska pentuja on useammat vuodessa näytän aika usein räjähtäneeltä ja nuutuneelta.
Tunnetusti yöllä valvominen häiritsee normaalia hormonituotantoa ja siten lisää taipumusta ylipainoon. Syksyn ja alkutalven aikana olinkin onnistunut lisäämään painoani kymmenellä kilolla, joten aloitan vuoden 2017 kuten monet muutkin keski-ikäiset äidit. Menemällä kuntosalille.