Onko koiran väri tabu tai punainen vaate?
Koirien väreistä kiinnostuminen ja jopa tietyn värin suosiminen saattaa aiheuttaa varsin ristiriitaisia tuntemuksia monille sekä harrastajille että kasvattajille omassa rodussani.
Huudetaan kovalla äänellä ettei värejä saisi jalostaa, että kaikki tietyn väriset koirat ovat jotenkin huonoja. Ainakin jos ne ovat harvinaisen värisiä.
Jos ihmisen ensimmäinen koira on ollut rakas, usein tämän väri muodostuu suosikkiväriksi. Näin kävi myös minulle. Soopeli on rodussani yleinen ja halusin soopeli värisiä pentuja. Astutin kuitenkin soopelin narttuni täysin mustalla uroksella (dominoiva musta) ja odotin soopeleita pentuja. Sehän oli mahdollista. Tietenkin sain täysin mustan pennun, jolla sitten jatkoin kasvatustyötäni. Nimesin pennun Indigoksi, tumman siniseksi, kun musta ei oikein istunut silloiseen ajatusmaailmaani. Lopulta aloin pitää väristä ja lopulta kasvatinkin useamman sukupolven täysin mustia chihuja. Kunhan ensin olin oppinut pitämään väristä ja arvostamaan yksivärisen mustan värin tyylikkyyttä.
Aina välillä olen yrittänyt saada aikaiseksi soopelin värisiä pentuja itselleni. Siihen kun periaatteessa riittää, että vain toinen vanhemmista on soopelin värinen. Eipä ole kyllä tälläkään hetkellä yhtään rodun yleisimmän värin edustajaa huushollissaa. Valkokirjavia pentuja on syntynyt viime aikoina enemmänkin ja sekin on oikeastaan varsin kiva väri.
Koirien värien periytymiseen kannattaa tutustua pentujen värilaskuri sivulla, jos värit ja niiden periytyminen kiinnostaa.