Kasvattajan kesäloma

Millainen on koirankasvattajan kesäloma?

Jollekin se voi olla vapaata oikeista töistä ja koiran synnytysten hoitamista. Leikkimistä pienten pentujen kanssa.

Näin se oli minullekin aiemmin. Perheen astuttua kuvioihin koin tarvitsevani ihan oikeaa lomaa välillä. Se ei ole lapsiperheessä aivan yhtä helppoa kuin pelkästään koiraperheessä, eikä sekään ole ihan helppoa. Perheellisellä karvaiset ja karvattomat lapset pyörivät jaloissa ihan jatkuvasti eikä ruoanlaitosta tai siivoamisesta voi varsinaisesti pitää lomaa.

Ilman narttujen juoksuja sekalaumassa tai pieniä pentuja voi kasvattaja ainakin lisätä  loman tuntua muutamilla aika yksinkertaisilla asioilla – ainakin jos asuu omakotitalossa. Pihalle johtava ovi kannattaa kiinnittää auki koko päiväksi, jolloin koiria ei tarvitse erikseen ulkoiluttaa vaan he hoitavat asiansa ulkona tarpeen tullen. Jos koirien haukkuminen pihalla aiheuttaa ongelmia, kannattaa koirien vapaan ulkoilun alue rajata hieman normaalia pienemmäksi. Monet koirat kiihtyvät juostessaan mikä lisää haukkumista, pelkkä ohikulkijoiden tarkkailu on usein hiljaisempaa toimintaa.

Tähän kun lisää lasten yökyläilyjä ystävillään tai sukulaisillaan niin johan perheen äitikin on saanut ihan oikeaa omaa aikaa ja lomaa arjen rutiineista!

Nautitaan Suomen kesästä jokainen omalla tavallamme!!

Lähdetään lenkille!

 

 

Ulkoilutatko kaikki koirasi yhtä aikaa? 

Meillä on useampi koira, ja monet ihmiset kysyvät käynkö lenkillä yhtä aikaa kaikkien koirien kanssa. Vastaus tähän kysymykseen on, että kyllä käyn lenkillä kaikkien kanssa yhtä aikaa JOS haluan päästä helpolla. Ja useimmiten haluan päästä hieman helpommalla.

Steve White  on amerikkalainen koirankouluttaja, jonka luennolla kävin muutamia vuosia sitten. Hänellä oli positiiviseen mielleyhtymään perustuvia hyviä koulutusmetodeja käytettäväksi yhden koiran koulukseen. Minulla sattui jo silloin olemaan lauma koiria, joita halusin kouluttaa ja ulkoiluttaa kerralla. Vein hänen oppejaan hieman pidemmälle koskemaan koko lauman koulutusta. Yrityksen ja erehdyksen kautta ovat valikoituneet koko ulkoilutettavaan koiralaumaan soveltuvat metodit. Ja hyvää jälkeä on tullut – voin ulkoiluttaa kaikkia koiriani yhtä aikaa aina halutessani. Ja haluanhan minä.

Yksi räksyttävä chihuahua kadulla on aika ärsyttävää. Saatikka kymmenen remmirähjää isompaa tai pienempää koiraa. Ne pelottelevat ohikulkijoita tai jopa valtaavat pahimmillaan koko kadun ettei ohitse meinaa päästä turvallisesti. Ei ole nautinnollista sille omistajallekaan kulkea kadulla tuollaisen lauman kanssa.

Laumasta on mahdollista saada hyvin kadulla käyttäytyvä

Ratkaisun avain hyvin käyttäytyvään laumaan on positiivisen mielleyhtymän luominen häiriötilanteeseen kadulla. Herkkujen kannattaa olla erityisen hyviä verrattuna normiruokaan, jolloin koira mieluummin valitsee herkun ja omistajaansa keskittymisen kuin jakaa huomiota millekään muulle asialle kadulla. Alussa saattaa joutua jonkun kerran opettamaan jokaista koiraa erikseen kontaktin ottamisessa, jotta jokainen ymmärtää idean.

Kaikkia lauman koiria palkitaan kontaktista omistajaan häiriötekijän ollessa näköpiirissä. Jos koiria on paljon kannattaa ne koota yhteen omistajan ympärille ja antaa häiriötekijän ohittaa oma lauma. Käytännössä kymmenenkin koiraa saattaa vallata koko tien leveyden niin ettei ohitus ole mahdollinen ilman fyysistä kontaktia. Ongelmaksi toki voi nousta ympäristön ymmärtämättömyys. Vieras ihminen tai koira voi yllättäen ja lupaa kysymättä tunkeutua keskelle laumaasi, koska ne vain ovat niin hyvin käyttäytyviä ja ihania!

Onko koiran väri tabu tai punainen vaate?

Onko koiran väri tabu tai punainen vaate?

Koirien väreistä kiinnostuminen ja jopa tietyn värin suosiminen saattaa aiheuttaa varsin ristiriitaisia tuntemuksia monille sekä harrastajille että kasvattajille omassa rodussani.

Huudetaan kovalla äänellä ettei värejä saisi jalostaa, että kaikki tietyn väriset koirat ovat jotenkin huonoja. Ainakin jos ne ovat harvinaisen värisiä.

Jos ihmisen ensimmäinen koira on ollut rakas, usein tämän väri muodostuu suosikkiväriksi. Näin kävi myös minulle. Soopeli on rodussani yleinen ja halusin soopeli värisiä pentuja. Astutin kuitenkin soopelin narttuni täysin mustalla uroksella (dominoiva musta) ja odotin soopeleita pentuja. Sehän oli mahdollista. Tietenkin sain täysin mustan pennun, jolla sitten jatkoin kasvatustyötäni. Nimesin pennun Indigoksi, tumman siniseksi, kun musta ei oikein istunut silloiseen ajatusmaailmaani. Lopulta aloin pitää väristä ja lopulta kasvatinkin useamman sukupolven täysin mustia chihuja. Kunhan ensin olin oppinut pitämään väristä ja arvostamaan yksivärisen mustan värin tyylikkyyttä.

Aina välillä olen yrittänyt saada aikaiseksi soopelin värisiä pentuja itselleni. Siihen kun periaatteessa riittää, että vain toinen vanhemmista on soopelin värinen. Eipä ole kyllä tälläkään hetkellä yhtään rodun yleisimmän värin edustajaa huushollissaa. Valkokirjavia pentuja on syntynyt viime aikoina enemmänkin ja sekin on oikeastaan varsin kiva väri.

Koirien värien periytymiseen kannattaa tutustua pentujen värilaskuri sivulla, jos värit ja niiden periytyminen kiinnostaa.