First in Finnish and then in English!!
Sukutaulujen merkitys omassa kasvatustyössäni on mietityttänyt viime aikoina kovasti. Tiedän usein kasvattavani sukutaulu edellä, mutta pitäisikö minun muuttaa käytäntöäni?
Työskennellessäni geneetikkojen kanssa menneinä vuosina sukupuun merkitys valkeni vähitellen. Kun sairautta aiheuttava geenivirhe pystytään tunnistamaan dna-tasolla, selviää onko virhe sama kuin toisella samaa sairautta sairastavalla. Geenissä olevien tietynlaisten sairautta aiheuttavien virheiden, mutaatioiden, määrä lajilla on usein varsin rajallinen. Siten saman virheellisen geenimutaation omaavat ovatkin yleensä sukua keskenään, vaikkakin sitten kaukaista sukua. Tämä oli silmiä avaava tieto.
Asiasta kiinnostuneena ostin kaupasta niin suuria paperiarkkeja kuin löysin ja kirjoitin auki silloisten koirieni sukutaulut niin pitkälle kuin paperia riitti. Käytännössä tämä tarkoitti 7-8 sukupolvea. Oikeastaan yhteisen esi-isän löytyminen saattaisi vaatia ainakin 19-20 esi-isän sukutaulua, mutta ei mennä nyt pilkun viilaukseen. Tuohon aikaan sukutaulut piti joko tietää itse tai selvittää eri maiden valiokirjojen tai vuosikirjojen avulla. Nykyään riittää tutkia Kennelliiton jalostustietokantaa. Jos se ei riitä, niin Googlettamalla löytyy ulkomaisia sukutaulutietokantoja kuten World Pedigree, kennelien kotisivuilla on sukutauluja ja muidenkin maiden kenneljärjestöillä on sukutaulutietokantoja.
Saatuani valmiiksi silloisen kantakoirani sukutaulun 16:teen sukupolveen asti selvitettyä, huomasin että lähes joka toinen koira kuudennessatoista sukupolvessa oli joko sama koira tai saman kennelin koira. Huomatkaa, että Kennelliiton rekisterikirjassa oleva sukutaulu antaa vain kolmen esivanhemman tiedot. Se, että koirani sukupuu muodostui lähes muutamasta kantakoirasta selitti kylläkin korkean pentukuolleisuuden!
Vanhempien sukusiitoksen määrästä riippumatta, täysin sukutauluiltaan toisilleen vieraat koirat, jopa ihan sinne 20 sukupolveen asti, tuottavat keskenään ulkosiitospentueen. Nykypäivänä koiria kuitenkin viedään moniin maihin pysyvästi tai lainaan eri kasvattajien kesken, joten ulkomaan tuonti ei välttämättä ole eri sukuinen. Maailmasta on tullut kansainvälisempi kuin aiemmin. Sukutauluihin kannattaa siis yhä perehtyä huolella. Varsinkin, jos tuontikoiran tarkoitus on vieraan veren lisääminen omaan kantaan ja siten mahdollinen perinnöllisistä sairauksista puhdistava vaikutus.
***
Same text in English:
How important is a dog’s pedigree in breeding?
Recently, I have been considering the importance of pedigrees in my own breeding program. I make breeding decisions often by looking at the pedigrees first, but should I change my practice?
When I worked with geneticists in the past, the importance of the pedigree tree become very clear. When it is possible to identify the disease-causing gene defect at the dna level, it becomes clear whether the person having the same disease also carry a same mutation. The number of the certain types of mutations causing a disease in the species is often quite limited. Thus, those with the same gene mutation are usually related, albeit distantly related. This was eye-opening information.
Back then, I bought from the store as large sheets of paper as I found, and I filled the sheets with the pedigrees of my dogs at that time. This meant 16 generations. In practice, common ancestry may require at least 19-20 generations ancestral pedigrees, but lets not take this too seriously. At that time, you had to know pedigrees yourselves or get the information through the yearbooks etc of different countries. Today it is enough to study the breeding database of the Finnish Kennel Club. If that’s not enough, you can search from Google for foreign pedigree databases such as World Pedigree, pedigrees on kennels own pages and also kennel organizations in other countries have pedigree databases for pedigree dogs.
Having completed my pedigree of the 7-8th generation of my dogs at that time, I noticed that sixteenth-generation dogs originated to two or three dogs from the same kennel. Please notice that the normal pedigree certificate from the Kennel Club Registry provides only the data of three ancestors. The fact that my dog’s family tree was made up from only a few dog dogs explained the high puppy mortality!
Regardless of the number of parents’ inbreeding value, offsprings will be outcross puppies, if parents are not related. Nowadays, however, dogs are exported to many countries permanently or borrowed by different breeders, so even foreign imports may relate to your current dogs. The world has become more international than before. It is therefore advisable to look carefully at pedigrees, even 20 generations if needed. Especially if the purpose of the import dog is to add foreign blood to your own strain and in purpose to purify the hereditary diseases in your own stock.