Jopas on ollut kiireinen kevät. Tietoisesti kaikki suunnittelemani pentueet syntyivät suunnilleen yhtä aikaa, nyt keväällä.
Alkupeäinen ajatukseni oli, että sitten voisin lomailla yhdessä perheeni kanssa loppuvuodesta, kun en ole sidoksissa tiineeseen tai synnyttävään narttuun tai pieniin pentuihin. Haluan että emot ovat hyvin hoidettuja tiineysaikana, saavat synnyttää tutussa ympäristössä kotona ja siten myös itsesynnyttävyys on korkea ja pentukuolleisuus alhainen.
Kevät olikin sitten hyvin kiireinen. Valvoin yön, herätin nuorison kouluuun kymmenen minuuttia normaalia myöhemmin, jotta viimeinenkin pentu ehti syntyä hiljaisuudessa. Hoidin muut koirat ja nuoriso saattoi muistaa myös syödä aamupalan ennen kouluun lähtöä ilman äidin hoputtamista. Sitten muutama tunti unta ja rumba jatkuu taas. Jos pari yötä saisi nukuttua kunnolla, jaksaisi valvoa seuraavan tietenkin yöllä tapahtuvan synnytyksen.
Meillä on murrosikäiset lapset, joten tämä oli hyvää harjoittelua itsenäisyyttä kaipaaville nuorille. Nuorten piti laittaa itse itselleen ruokaa. Valmisruokaa tai aineksia oli jääkaapissa ja pakastimessa. Liikkuminen ja läksyjen teko oli vapaampaa, kun ei se äityli vaan revennyt pysymään mukana kaikessa. Vanhempi murkuista jopa pesi välillä omia vaatteitaan, kun ei se äitee ehtinyt kaikkea tekemään. Meillä isäntä tekee pitkää päivää kodin ulkopuolella ja mahdollistaa kaiken tämän, joten hänestäkään ei ollut apua.
Mihin se aika sitten niissä pennuisa menee? Meillä ruokaa ei ole jatkuvasti tarjolla vaan pennuilla on säännölliset ruoka-ajat useamman kerran päivässä. Näin ne ovat myös oppineet syömään hyvin uuteen kotiin lähtiessään. Pentujen kanssa pitää seurustella, jotta tutustuvat ihmiseen. Pennut tapaavat perheenjäsenten lisäksi vieraita ihmisiä useamman kerran viikossa ja laajentavat reviiriä ikänsä mukaisesti ensin sisällä asunnossa ja myöhemmin ilmojen salliessa ulkona omalla pihalla. Joten sosiaalistaminen on hyvällä mallilla pentujen lähtiessä uuteen kotiinsa. Ja toki sitä varsinaista siivoustyötä on pennuissa myös varsin paljon. Lopun aikaa sitä yrittää urhoollisesti siivota muun perheen sotkuja, pestä tärkeimpiä pyykkejä ja pysyä jotenkin kartalla nuorison koulusta ja muista menoista.
Tekisinkö tämän saman rumban vielä uudestaan? Kyllä, jonain päivänä, mutta tuskin heti ensi keväänä.
Nuorison kesäloma alkoi, joten äitee ei pääse illalla nytkään ajoissa nukkumaan ennen nuorison kotiutumista. Aamulla odottaa kuitenkin aikainen herätys ruokintaan ja aamupissatus sisäsiisteyttä opetteleville pennuille. Silmät eivät meinaa pysyä auki ja aivotoiminta on lähellä nollaa. Jossain nostaa päätään se ikuinen vanhemmuuden syyllisyys riittämättömyydestä ja nuoren kouluarvosanojen laskusta. Enkä yhtään ihmettele jos työssä käyvien aktiivikasvattajien koirat eivät olisi sisäsiistejä – täytyyhän sitä itseäänkin välillä ajatella!
Terveisin lomaa miettivä koirankasvattaja,
Katri Rantanen