Kyyneleitä

Kävin juuri saattamassa yhden pennun viimeiselle matkalleen. Pentu oli ollut pieni syntyessä ja  kasvanut normaalia hitaammin, mutta kasvanut kuitenkin. Se oli ollut myös hyvin seurallinen ja leikkisä. Tähän asti. Muutama päivä sitten annoin pennulle matokuurin ja pennun tila heikkeni selvästi. Se muuttui apaattiseksi eikä ruoka maistunut enää.

Eläinlääkäri huomasi mustelman pennun vatsassa ja toispuoleista turvotusta. Hengitysäänet olivat myös jotenkin poikkeavat. Vatsassa tuntui jotain kovaa. Epäilyksenä oli sisäelimen irtoaminen, ajautuminen väärään paikkaan. Ei tällaisessa tilanteessa, noin pienen koiranpennun kyseessä ollessa, ollut muita vaihtoehtoja kuin eutanasia. Suonetkin olivat niin pienet ettei neulaa pystynyt työntämään suoneen.

Surullista. Alle viikko sitten synnyttänyt emo myös menetti ainokaisensa vaikeassa synnytyksessä. Onpa ollut surullinen viikko.

Miten kerron asiasta lapsilleni? He ovat jo ehtineet kiintyä pentuun. Tyttö varmaan itkee viikon ajan joka ilta nukkumaan mennessä. Koska minun on mahdollista työstää omaa suruani? Yleensä minulla, aikuisella, ei ole mahdollisuutta siihen. Olin kuitenkin pennun pääasiallinen hoitaja ja kiintynyt pentuun kaikkein eniten. Onneksi poika on jo sen verran iso, että osasi osoittaa myötätuntoa. Hän kommentoi chihujen olevan erityisen herkkiä koiria. Tuo todellakin pitää paikkaansa eikä ole mikään yllätys chihujen kasvattajille.

Terveisin,

Surullinen Koirankasvattaja

Lähdetään lenkille!

 

Ulkoilutatko kaikki koirasi yhtä aikaa? 

Meillä on useampi koira, ja monet ihmiset kysyvät käynkö lenkillä yhtä aikaa kaikkien koirien kanssa. Vastaus tähän kysymykseen on, että kyllä käyn lenkillä kaikkien kanssa yhtä aikaa JOS haluan päästä helpolla. Ja useimmiten haluan päästä hieman helpommalla.

Steve White  on amerikkalainen koirankouluttaja, jonka luennolla kävin muutamia vuosia sitten. Hänellä oli positiiviseen mielleyhtymään perustuvia hyviä koulutusmetodeja käytettäväksi yhden koiran koulukseen. Minulla sattui jo silloin olemaan lauma koiria, joita halusin kouluttaa ja ulkoiluttaa kerralla. Vein hänen oppejaan hieman pidemmälle koskemaan koko lauman koulutusta. Yrityksen ja erehdyksen kautta ovat valikoituneet koko ulkoilutettavaan koiralaumaan soveltuvat metodit. Ja hyvää jälkeä on tullut – voin ulkoiluttaa kaikkia koiriani yhtä aikaa aina halutessani. Ja haluanhan minä.

Yksi räksyttävä chihuahua kadulla on aika ärsyttävää. Saatikka kymmenen remmirähjää isompaa tai pienempää koiraa. Ne pelottelevat ohikulkijoita tai jopa valtaavat pahimmillaan koko kadun ettei ohitse meinaa päästä turvallisesti. Ei ole nautinnollista sille omistajallekaan kulkea kadulla tuollaisen lauman kanssa.

Laumasta on mahdollista saada hyvin kadulla käyttäytyvä

Ratkaisun avain hyvin käyttäytyvään laumaan on positiivisen mielleyhtymän luominen häiriötilanteeseen kadulla. Herkkujen kannattaa olla erityisen hyviä verrattuna normiruokaan, jolloin koira mieluummin valitsee herkun ja omistajaansa keskittymisen kuin jakaa huomiota millekään muulle asialle kadulla. Alussa saattaa joutua jonkun kerran opettamaan jokaista koiraa erikseen kontaktin ottamisessa, jotta jokainen ymmärtää idean.

Kaikkia lauman koiria palkitaan kontaktista omistajaan häiriötekijän ollessa näköpiirissä. Jos koiria on paljon kannattaa ne koota yhteen omistajan ympärille ja antaa häiriötekijän ohittaa oma lauma. Käytännössä kymmenenkin koiraa sattaa vallata koko tien leveyden niin ettei ohitus ole mahdollinen ilman fyysistä kontaktia. Ongelmaksi toki voi nousta ympäristön ymmärtämättämyys. Vieras ihminen tai koira voi yllättäen ja lupaa kysymättä tunkeutua keskelle laumaasi, koska ne vain ovat niin hyvin käyttäytyviä ja ihania!

Verkkokurssi tulossa

Haluan jakaa muillekin koiran omistajille mahdollisuutta lenkkeillä koiriensa kanssa yhtä aikaa.  Tämänkin blogi-kirjoituksen saa siten jakaa. Asiasta enemmän kiinnostuneille olen tekemässä verkkokurssia. Esille otetaan tärkeimmät huomioitavat asiat liikkumisessa ja koirien opetusmetodit. Opettamisessa käytetään positiivista vahvistamista.

Jos kiinnostuit kurssista voit ottaa yhteyttä esim. FB sivun tai verkkosivun KatrixDesign.com kautta. Tämä ei sido vielä mihinkään. Saat vain ilmoituksen kun kurssille on mahdollista ilmottautua. Kurssi alkaa 2-3 viikon kuluttua ja kestää noin neljä viikkoa.

Toivotan kaikille lukijoille aurinkoisia kevätpäiviä ja miellyttäviä hetkiä koirienne kanssa lenkkeillessä!

Katri Rantanen
email: etunimisukunimi@iki.fi

Onko koiran väri tabu tai punainen vaate?

Onko koiran väri tabu tai punainen vaate?

Koirien väreistä kiinnostuminen ja jopa tietyn värin suosiminen saattaa aiheuttaa varsin ristiriitaisia tuntemuksia monille sekä harrastajille että kasvattajille omassa rodussani.

Huudetaan kovalla äänellä ettei värejä saisi jalostaa, että kaikki tietyn väriset koirat ovat jotenkin huonoja. Ainakin jos ne ovat harvinaisen värisiä.

Jos ihmisen ensimmäinen koira on ollut rakas, usein tämän väri muodostuu suosikkiväriksi. Näin kävi myös minulle. Soopeli on rodussani yleinen ja halusin soopeli värisiä pentuja. Astutin kuitenkin soopelin narttuni täysin mustalla uroksella (dominoiva musta) ja odotin soopeleita pentuja. Sehän oli mahdollista. Tietenkin sain täysin mustan pennun, jolla sitten jatkoin kasvatustyötäni. Nimesin pennun Indigoksi, tumman siniseksi, kun musta ei oikein istunut silloiseen ajatusmaailmaani. Lopulta aloin pitää väristä ja lopulta kasvatinkin useamman sukupolven täysin mustia chihuja. Kunhan ensin olin oppinut pitämään väristä ja arvostamaan yksivärisen mustan värin tyylikkyyttä.

Aina välillä olen yrittänyt saada aikaiseksi soopelin värisiä pentuja itselleni. Siihen kun periaatteessa riittää, että vain toinen vanhemmista on soopelin värinen. Eipä ole kyllä tälläkään hetkellä yhtään rodun yleisimmän värin edustajaa huushollissaa. Valkokirjavia pentuja on syntynyt viime aikoina enemmänkin ja sekin on oikeastaan varsin kiva väri.

Koirien värigenetiikan sivustoon kannattaa tutustua katrixdesign.com/coatcolorindogs jos värit ja niiden periytyminen kiinnostaa.

Pennuista luopumisen tuskaa

Meillä on aivan ihanat pennut. Niin kauniit, rohkeat ja molemmilla on vieläpä  6+6 saksipurenta tällä hetkellä, mikä ei ole itsestään selvyys kasvattamassani rodussa.

Valitettavasti olen molemmat luvannut jo muualle – lemmikeiksi perheisiin. Meille syntyy useampia pentueita vuodessa ja karu tosi asia on ettei kaikkia pentuja voi jättää kotiin. Vaikka kuinka haluaisi ja sydäntä raastaisi niistä luopuminen.

Syntyisivät kaikki pennut edes suunnilleen yhtä aikaa, mutta ei. Meidän pienet tytöt ovat päättäneet, että tulevat kiimaan aina vasta vähän ennen tiineenä olevan tytön synnytysaika, joten en koskaan tiedä syntyykö seuraavaan pentueeseen edes yhtä lupaavan oloisia pentuja. Useamman pentueen hoitaminen yhtä aikaa olisi vaativaa ja aikaa vievää mutta se onnistuisi, koska olen päivisin kotona. Tällöin voisi tehdä niin kuin kasvattajan kuuluisi tehdä. Valita kaikista syntyneistä pennuista se kaikkein paras tai parhaat, joilla jatkaa eteenpäin.

Nyt sitten yritän miettiä sukutauluja ja järkeillä, että kotiin jäävä pentu edustaisi kenties hieman erilaisempaa sukupuuta, kuin joita minulla jo on kotona kasvamassa tai edes edustaisi isänsä tuomia,  harvinaisempia, mutta säilyttämiskelpoisia ominaisuuksia. Emostahan minulla jo onkin yksi jälkeläinen kotona.

Seuraavat kaksi pentuetta syntyvät taasen parin kuukauden välein, joten en taaskaan pysty kättelyssä sanomaan pitäisikö seuraavista pennuista joku varmuudella jättää kotiin vaiko katsoa vielä se seuraavakin pentue. Sukutauluja katsoen ja järjellä ajatellen, kaikista tämän kevään ja saman isäkoiran pennuista ei pitäisi kotiin jäädä kuin yksi – enintään kaksi pentua. Kasvattajan tulee miettiä myös koiriensa geneettistä vaihtelua ja sen ylläpitä

mistä kasvatustoiminnassa.

Kuva:Anna-Kaisa

Yövalvomisia

Olen Katri Rantanen, tavallinen perheenäiti Vihdin metsistä. Tai oikeastaan mikään muu tuossa ei pitänyt paikkaansa kuin nimeni. Me olemme koiraperhe, enkä minä ole tavallinen perheen äiti. Ja vaikka asumme Vihdissä, tämä on ihan tavallista omakotitaloaluetta. Meidän perheeseemme kuuluu vanhemmat, äiti ja isä, kaksi koululaista, tyttö ja poika sekä tällä hetkellä kahdeksan aikuista chihuahua-rotuista koiraa. Se etten ole ihan tuiki tavallinen perheenäiti, johtuu siitä että kasvatan koiria.

Meillä on usein koiranpentuja. Chihuahua rotuisia. Tuorein pentue syntyi jouluaatto iltana. Pian lahjojen jaon jälkeen. Samalla kun luin iltasatua tyttärelleni. Lopulta tyttäreni oli liian väsynyt odottamaan että sain lukemisen välissä autettua pennun ulos kalvoista ja kuivattua. Joten hän meni kiltisti nukkumaan ja jatkoimme satua seuraavana iltana. 
Meillä ei ole erillisiä kenneltiloja, joten pennut nukkuivat kanssani ensimmäiset kolme viikkoa. Yleensä pyrin nukkumaan vain ensimmäiset 2-3 päivää pentujen kanssa, mutta juuri nyt pennuille ei ole voinut tarjota täysin tyhjää huonetta. Lasten syntymän ja iän myötä olen tullut herkkäunisemmaksi ja vaikka nukun korvatulpat korvissa niin saatan herätä pentujen vikinään tai maitobaarin lupsutukseen keskellä yötä. Aamulla näytän sitten helpostikin aika räjähtäneeltä ja täysin nuutuneelta. Ja koska pentuja on useammat vuodessa näytän aika usein räjähtäneeltä ja nuutuneelta.
Tunnetusti yöllä valvominen häiritsee normaalia hormonituotantoa ja siten lisää taipumusta ylipainoon. Syksyn ja alkutalven aikana olinkin onnistunut lisäämään painoani kymmenellä kilolla, joten aloitan vuoden 2017 kuten monet muutkin keski-ikäiset äidit. Menemällä kuntosalille.