Koirankasvatuksen ja perhe-elämän hektisyys

Jopas on ollut kiireinen kevät. Tietoisesti kaikki suunnittelemani pentueet syntyivät suunnilleen yhtä aikaa, nyt keväällä.

Alkupeäinen ajatukseni oli, että sitten voisin lomailla yhdessä perheeni kanssa loppuvuodesta, kun en ole sidoksissa tiineeseen tai synnyttävään narttuun tai pieniin pentuihin. Haluan että emot ovat hyvin hoidettuja tiineysaikana, saavat synnyttää tutussa ympäristössä kotona ja siten myös itsesynnyttävyys on korkea ja pentukuolleisuus alhainen.

Kevät olikin sitten hyvin kiireinen. Valvoin yön, herätin nuorison kouluuun kymmenen minuuttia normaalia myöhemmin, jotta viimeinenkin pentu ehti syntyä hiljaisuudessa. Hoidin muut koirat ja nuoriso saattoi muistaa myös syödä aamupalan ennen kouluun lähtöä ilman äidin hoputtamista. Sitten muutama tunti unta ja rumba jatkuu taas. Jos pari yötä saisi nukuttua kunnolla, jaksaisi valvoa seuraavan tietenkin yöllä tapahtuvan synnytyksen.

Meillä on murrosikäiset lapset, joten tämä oli hyvää harjoittelua itsenäisyyttä kaipaaville nuorille. Nuorten piti laittaa itse itselleen ruokaa. Valmisruokaa tai aineksia oli jääkaapissa ja pakastimessa. Liikkuminen ja läksyjen teko oli vapaampaa, kun ei se äityli vaan revennyt pysymään mukana kaikessa. Vanhempi murkuista jopa pesi välillä omia vaatteitaan, kun ei se äitee ehtinyt kaikkea tekemään. Meillä isäntä tekee pitkää päivää kodin ulkopuolella ja mahdollistaa kaiken tämän, joten hänestäkään ei ollut apua.

Mihin se aika sitten niissä pennuisa menee? Meillä ruokaa ei ole jatkuvasti tarjolla vaan pennuilla on  säännölliset ruoka-ajat useamman kerran päivässä. Näin ne ovat myös oppineet syömään hyvin uuteen kotiin lähtiessään. Pentujen kanssa pitää seurustella, jotta tutustuvat ihmiseen. Pennut tapaavat perheenjäsenten lisäksi vieraita ihmisiä useamman kerran viikossa ja laajentavat reviiriä ikänsä mukaisesti ensin sisällä asunnossa ja myöhemmin ilmojen salliessa ulkona omalla pihalla. Joten sosiaalistaminen on hyvällä mallilla pentujen lähtiessä uuteen kotiinsa. Ja toki sitä varsinaista siivoustyötä on pennuissa myös varsin paljon. Lopun aikaa sitä yrittää urhoollisesti siivota muun perheen sotkuja, pestä tärkeimpiä pyykkejä ja pysyä jotenkin kartalla nuorison koulusta ja muista menoista.

Tekisinkö tämän saman rumban vielä uudestaan? Kyllä, jonain päivänä, mutta tuskin heti ensi keväänä.

Nuorison kesäloma alkoi, joten äitee ei pääse illalla nytkään ajoissa nukkumaan ennen nuorison kotiutumista. Aamulla odottaa kuitenkin aikainen herätys ruokintaan ja aamupissatus sisäsiisteyttä opetteleville pennuille. Silmät eivät meinaa pysyä auki ja aivotoiminta on lähellä nollaa. Jossain nostaa päätään se ikuinen vanhemmuuden syyllisyys riittämättömyydestä ja nuoren kouluarvosanojen laskusta. Enkä yhtään ihmettele jos työssä käyvien aktiivikasvattajien koirat eivät olisi sisäsiistejä – täytyyhän sitä itseäänkin välillä ajatella!

Terveisin lomaa miettivä koirankasvattaja,

Katri Rantanen

Lapseni valitsi uroksen huippunartulleni!

Lasteni synnyttyä olin samaa mieltä monen muun koirankasvattajan kanssa, että koirat ovat minun harrastukseni ja lapseni saavat sitten ihan itse valita omat harrastuksensa. Täysin oman mielensä mukaan.

Perheen yhteiselämän varrella asia on osoittautunut kuitenkin hieman mutkikkaammaksi.

Pienet lapset haluavat osallistua kotona tapahtuviin asioihin. Onpa sitten kyse hilluvista lapsista synnyttävän nartun pentulaatikon äärellä. Tai kaksivuotiaan halusta tarjota vastasyntyneelle vettä vesikupista. Leikki-ikäinen sattaaa haluta leikata pentujen kynnet saksilla, kun ensin on omat ja kaverin hiukset parturoitu vanhempien kauhuksi.

Meillä nartut aika nopeasti oppivat siihen että synnytyksen työntövaiheeseen edetään vasta lasten mentyä nukkumaan. Jos joku nyt sattui synnyttämään päiväsaikaan, lähti mies suosiolla lasten kanssa talosta ulos HopLoppiin, laskettelemaan tai jonnekin muualle.

Pentujen kehityskaarta ja lisääntymisen perusasioita on täytynyt käydä läpi heti siitä asti, kun lapsi on ruvennut ymmärtämään puhetta. Aina lapsen tasoisesti. Lapset ovat kuitenkin lapsia, ja puhuttu asia muistetaan ehkä viiden minuutin ajan, joten pentujen ja koirien turvallisuudesta on täytynyt huolehtia erilaisilla turvatoimilla. Ihan varmuuden vuoksi. Ja esimerkiksi hoitotoimenpiteet piti pitkän aikaa tehdä lasten ollessa nukkumassa, jotta tässä asiassa lasten normaali tarve matkia ei aiheuttanut ongelmia.

Elämä koiraperheenä on muuttanut muotoaan lasten kasvaessa. Esiteinin ja teini-ikäisen perheessä ei koiria ja koira-asioita voi pitää erossa perheestä. Nuoria pitää kuunnella enemmän ja heidän mielipiteitään tulee ottaa huomioon tasaveroisemmin kuin taaperoiden kanssa. He myös ehkä haluavat tai ainakin voivat jo huolehtia koirista aikuisten ollessa poissa kotoa. Nuoria saattaa kiinnostaa koiriin liittyvät asiat ja harrastukset – heidän itsensä määrittelemällä tasolla.

Itselleni on ollut mieluisaa saada toisinaan pojasta seuraa näyttelyreissuille. Yllättäen olen saattaanut huomata miten nuori on osannut arvioida voittaneen koiran ”laatu kriteerejä”. Tyttären kanssa olemme harrastaneet mätsäreitä (match show), joissa itse olen pystynyt treenaamaan nuoria koiria  ja hän on voinut harrastaa osallistumalla ensin lapsi & lelukoira sekä lapsi & koira kisoihin. Viime aikoina Junior Handler -kilpailut ovat tulleet kuvioihin sekä ihan oikeat luokat aikuisten kanssa.  On ollut todella hienoa huomata miten hienosti tuomarit kohtelevat lapsia ja nuoria näissä tapahtumissa. Tuomarit kertovat asioista esiintymisessä ja opastavat esittämisessä. Monet tuomarit ovat hyvinkin kannustavia. Kannustavaa on ollut myös mätsäreitten upeat palkinnot ja lyhyellä aikavälillä tehtävä ilmottautumispäätös.

Miettiessäni syksyllä isäehdokkaita kuluvan vuoden pentueisiin tyttäreni osallistui osittain kartoitustyöhön. Tyttäreni suorastaan rakastui tapaamaansa poikachihuun, jota kävimme katsomassa. Tehdessäni lopulta jakoa urosehdokkaista pienille chihutytöilleni tyttäreni oli hyvin määrätietoinen asian suhteen: Hän haluaa tämän tietyn uroksen oman tyttökoiransa pentujen isäksi. Kaikki miettimäni urokset olivat hyviä. Ja vaikka kuinka suunnittelee ja valitsee niin yhdistelmän onnistuneisuudesta ei ole takeita. Lopputuloksena tyttäreni koira astutettiin hänen valitsemallaan uroksella. Jospa tyttäreni valinta toisi meille jotain hienoa tänä vuonna. Jännityksellä seuraamme tulevaa. Itseäni kiinnostaa myös tyttäreni mahdollinen halu osallistua hänen ”suunnittelemansa” pentueen hoitoon!

Perheellinen kasvattaja ei voi omia koiriaan. Perheen tulee saada osallistua koirien elämään ja kasvatukseen heille sopivissa rajoissa.Tämä tarkoittaa myös joustoa kasvattajalta, mutta sehän on normaalia perheen arkea.

Katri Rantanen
http://www.KatrixDesign.com

Mikä siinä chihuahuan synnytyksessä jännittää?

Kolmen päivän ja kahden viikon ikäiset luonnollisesti syntyneet chihuahuan pennut. Emon paino 2kg. Pentujen syntymäpainot 60 – 100g. Yksi pennuista on toisen emon hoidossa.

Influenssakausi on parhaimmillaan. Sängynpohjalla, lähes tiedottomana päässäni pyörii vain yksi asia. Entä jos narttu synnyttääkin juuri nyt, kun olen kykenemätön hoitamaan synnytystä?

Onhan nuo perheenjäset, jotka voivat valvoa synnytystä. Ja onhan niitä eläinlääkäreitä, jotka voivat hoitaa synnyttävän koiran.

Todellisuus vain on se, että ihan kaikki voi mennä pieleen chihuahuan synnytyksessä. Ensikertalainen kasvattaja ei edes osaa pelätä kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen. Tieto lisää tuskaa ja varsinkin tieto siitä mitä kaikkea voi mennä pieleen.

Itselläni on tällä hetkellä sikäli hyvä tilanne, että kaikki tämän hetken narttuni ovat vähintään kerran synnyttäneet onnistuneesti, monet jopa useamman kerran. Yhtäkään heistä ei ole jouduttu keisarinleikkaamaan – vielä. Se ei valitettavasti tarkoita sitä että tulevaisuuden pentueet onnistuisivat varmasti. Riittää että pentueen yksi pennuista kasvaa liian suureksi eikä mahdu syntymään luonnollisesti. Lisäksi nartulla voi ilmetä jotain yllättävää, kuten nartun kokooon nähden liian paljon pentuja, vanhan leikkauksen aiheuttamia kiinnikkeitä sisäelimiin ja riski sisäelinten repeytymiselle, tyräytyneitä vanhoja arpia tai ihan vain repeytynyt kohtu.

Ainahan sitä voi mennä eläinlääkäriin. Niin, jos sattuu että joku ottaa vastaan akuutisti ja varsinkin päivystysaikana. Päiväklinikka on leppoisaa  ja mukavaa eikä niitä akuutteja potilaita tarvi ottaa mihinkään väliin tai edes päivän tyhjään kohtaan, aina voi lähettää eteenpäin. Lehmä menee lemmikkikoiran edelle ja päivystykset ovat keskittyneet pitkien ajomatkojen päähän isoille klinikoille. Jos sinulla ei ole sitä luottolääkäriä, joka säännönmukaisesti leikkaa narttusi, saatat olla todella vaikeuksissa. Chihuahuan omistajana et ole ansainnut eläinlääkärien luottamusta siitä, että tietäisit eteneekö synnytys normaalisti vai ei. Olet vain hysteerinen pikkukoiran omistaja, jonka hermot eivät kestä normaalia synnytystä.

Joskus ainoa tapa saada chihuahua narttu leikattavaksi, on kertoa se eläinlääkärille mahdollisimman suoraan ja selväsanaisesti. Riidellä on ehkä hieman turhan voimakas ilmaisu, mutta ei siitä kovin kaukana olla, kun nartun henki pitää pelastaa. Turhaan meillä ei ole narttuja vuosikymmeniin leikattu, mutta useamman kerran on ollut emon hengen lähtö lähellä, jos en olisi ollut valppaana ja vaatimalla vaatinut eläinlääkärihoitoa koiralleni. Entä jos influenssa vielä jyllää enkä ole sielun ja ruumiin voimissa vaatimassa sitä hoitoa koiralleni? Riittääkö lääkekaapin dropit pitämään minut tolpillani sen hetken kun koirani on leikkurissa? Aina ei edes terveys ja selväjärkisyys auta, jos vastassa on kukkahattutyttö eläinlääkäri joka ei vain pysty ottamaan hoitovastuuta siitä koirasta ja lähettää taas eteenpäin. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka koira menee tajuttomaksi sillä hetkellä kun se irrotetaan hengityskoneesta. Olemme lähettäneet sinut eteenpäin, asia ei ole enää meidän vastuulla.

Chihuahuan pennut ovat syntyessään pieniä. Maailman pienimmän rodun edustajan normaalin kokoiset pennut ovat syntyessään pieniä. Ne saattavat näyttää aika rääpäleiltä – eiväthän ne mahtuisi ulos pienestä nartusta jos olisivat suurempia. Ne saattavat olla hieman laihoja ja vähän karvattomiakin, mutta yllättävää on suuri elinvoima. Jos pentu alkaa imeä emoaan, sen paino lähtee nousuun ja siitä kehittyy täysin normaali aikuinen chihuahua! Pienimmät normaalit vastasyntyneet chihuahuan pennut ovat painaneet vain 60g. Ei siis ihme, jos eläinlääkäri on ymmärtämättömyyttään lopettanut kokonaisen chihuahua pentueenkin, koska pennut näyttivät vielä niin pieniltä ja kehittymättömiltä! Niiden kuuluukin olla pieniä – nehän ovat chihuahuan pentuja!  Chihuahua kasvattajat ovat mestareita elvyttämään pentuja ja auttamaan pentua saamaan ensimmäiset ternimaito tilkat. Jokainen turhaan lopetettu pentu saa minut vihaiseksi ja suorastaan totaalisesti raivoihini. Miksi eläinlääkäri ei voi kysyä toiminta ohjetta, jos ei ymmärrä pentuja? Varsinkin jos omistaja on erikseen painottanut pentujen hengissäpitämisen tärkeyttä? Nykyään en lähde eläinlääkärin aulasta pois ennen kuin olen päässyt pentujen luoksi. Sama koskee ihan kaikkia akuutteja koirien hoitoja ja toimenpiteitä. Hoito ja kommunikaatio eläinlääkärin kanssa on vaan niin paljon parempaa, kun istut odottamassa siellä odotushuoneessa. Koirani ansaitsevat hyvää hoitoa ja pysyä hengissä, myös ne vastasyntyneet pennut. Ja siitäkin huolimatta, että itse olisin influenssan kourissa.

Tätä kirjottaessani narttuni ei ole vielä synnyttänyt. Itse olen parantunut influenssasta ja toivon vain etten saa pahaa jälkitautia. Osa perheestä on vielä vuoteen pohjalla. Täytyy steriloida saksia, pihtejä ja pipettejä. Pakata laukku valmiiksi mahdollista keisarinleikkausta varten. Se on kuitenkin vain koira ja ne on vain koiranpentuja. Mutta niin rakas koira ja paljon odotetut pennut!!

Pimeä, pimeämpi, valoisa!

Elämme vuoden pimeintä aikaa täällä Suomessa. Muutaman viikon vielä päivät lyhenevät ja pimenevät. Ihmiset käpertyvät koteihinsa. He ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Kuinka tämä vaikuttaa koirankasvattajiin, äiteihin, minuun, sinuun?

Ihan ensiksi täytyy todeta ettei mielestäni pimeys vaikuta omiin koiriini mitenkään. Tämä on hyvä asia. Jos on kuraista, tassuja nostellaan lenkillä mielenosoituksellisesti, mutta muuten koirat ovat iloisia ja tyytyväisiä oloonsa.

Koirankasvattaja saatta olla varsin väsynyt ja kiukkuinen, jos on valvonut synnytyksiä yöllä. Joutunut pulloruokkimaan pentuja vuorokaudet ympäriinsä tai ylipäätään kohdatessaan muita ongelmia kasvatustyössään. Nämä eivät kuitenkaan johdu kaamoksesta.

Samat kaamoksen tuomat ongelmat toistuvat vuodesta toiseen. Sisäänpäin käpertyneitä ihmisiä, väsymyksestä johtuen töykeitä ihmisiä, kiukkuisia ihmisiä, mököttäviä ihmisiä, ilkeitä ihmisiä. Samat kuviot ovat esillä vuoden pimeimpänä aikana.

Koirankasvattajana olen suunnitellut omaan kasvatustyöhöni liittyen kaikkea mielenkiintoista odotettavaa kevättä kohden. Olo on kuin joulupukkia ja lahjoja odottaessa lapsena. Odotan tulevaa suurella innolla, joten omalla kohdallani en pysty myöntämään kärsiväni väsymyksestä tai masennuksesta. Mistään minkä voisi jotenkin liittää pimeään vuodenaikaan. Tästä voin kiittää rakasta koiraharrastustani. Silti kohtaan pimeyden tuomia ongelmia jatkuvasti.

Jos en odottaisi tulevaa iloisena ja luottavaisin mielin, voisi päästä kaamoksen ankeus ihon alle varsin helposti. Jokainen kolaus satuttaa nytkin, mutta ihanista suunnitelmista tulevaisuudessa saa yllättävän paljon voimaa ihmetellä toistuvaa kaamosväsymystä ympärilläni.

Nuorena mietimme usein ystävieni kanssa, kuinka estää ja kestää kaamoksen vaikutukset. Tunnettu suomalainen taiteilija sanoi kerran pimeän ajan pakottavan miettimään asioita. Silloin tulee laitettua asiat tärkeysjärjestykseen  ja pimeästä ajasta kumpuaa seuraavan vuoden ideat ja luovuus.

Kaamoksen ja pimeyden vaikutukseen voi jokainen myös itse vaikuttaa omalla kohdallaan. Kun voi hyvin, on mahdollista myös tukea ja piristää sitä tarvitsevia.

Joulukuun alkaessa on moneen paikkaan jo satanut lunta, joka tuo valoa ympäristöön ja piristää mieltä. Valon määrän lisääntyminen itsessään nostaa mielialaa. Kaikkialla lunta ei ole tai se saattaa sulaa pois taas ensi viikolla. Tällöin valoa voi lisätä omaan elämään kaivamalla jouluvalot esiin runsain määrin. Muutama uusi valoa lisäävä joulukoriste tai lamppu voi olla aiheellista hankkia jos väsymystä on ollut havaittavissa.

Pikkujoulukausi on parhaimmillaan näin joulukuussa. Ystävien tapaaminen ja hauskanpito onkin parasta lääkettä pimeään aikaan. Pimeänä aikana ei juuri muuta kannattaisi tehdä kuin tavata ystäviä.  Pimeänä ja kylmänä aikana voi myös useampi koira pujahtaa nukkumaan emäntänsä tai isäntänsä viereen unikaveriksi parantamaan omistajansa mieltä siinä sivussa.

Laulaminen ja hyvän musiikin kuuntelu nostaa mielialaa. Tunnelmaa nostattava musiikki voi merkitä eri ihmisille erilaista musiikkia. Jouluradion avautuminen voi toiselle olla huippujuttu, kun toiselle taas ajaton musiikki on mielekkäänpää. Joulun alla voi käydä myös kuuntelemassa elävää joulumusiikkia tunnettujen artistien esittämänä monissa eri paikoissa.

Ottakaahan koirat kainaloon ja pidetään itsestämme huolta, jotta voimme tukea tarvittaessa myös sitä tarvitsevia!

Ihanaa, haistan pissan!

Välillä varsin erikoiset asiat tekevät koirankasvattajn iloiseksi. Ja ehkä tavallisenkin ihmisen.

Olen hyvin herkkä pissan hajulle. Kasvatan kääpiökoiria, joilla sisäsiisteyden oppiminen on toisinaan keskimääräistä haastavampaa ja sisäsiiteyskasvatukseen täytyy panostaa. Astuessani huoneeseen huomaan kyllä jos joku on tehnyt tarpeensa sisälle. Tuoksahduksen lähdettä etsitään kunnes se löytyy ja sitten pestään. Jos tuoksahduksen lähdettä ei meinaa löytyä, kaikki pyykätään alkaen epäilyttävimmistä kohteista.

Tulimme reissusta kotiin ja haistoin heti, että olohuoneessa tuoksui selvästi pissa. Yksi koirista katsoi minua silmiin ja meni heti haistamaan koirien sängyn reunaa. Ja katsoi minua uudestaan silmiin kuin kannellen ”joku on pissannut tähän meidän sänkyyn”.

Olin tietysti käärmeissäni sisälle pissaamisesta, kun meidän koirat ovat yleensä täysin sisäsiistejä ja käytän paljon aikaa sisäsiisteyden opettamiseen.

Koirien sänky ja lelut pesuun. Lattia pesuun. Pian tuoksui raikkaalle ja puhtaalle. Manasin kuitenkin turhaa työtä itsekseni. Kotona asui kuitenkin vain aikuisia tai ainakin lähes aikuisia.

Hetken kuluttua minulle valkeni yksi hieno asia ja iloisemmaksi en olisi voinut tulla pissan tuoksun haistamisesta.

Jokin aika sitten luin kirjoituksen muistisairaudesta nimeltään Alzhaimerin tauti sekä siihen liittyvistä uusista löydöistä. Kirjoituksen mukaan Alzhaimerin taudin voisi havaita jo varsin aikaisessa vaiheessa, kenties jopa 20 vuotta ennen varsinaisten oireiden puhkeamista hajuaistin avulla. Tai oikeastaan sen puutteissa. Alzhaimerin taudin muutokset aivoissa alkavat yleensä samassa kohdassa jossa tuttujen tuoksujen tunnistamisen alueet aivoissa sijaitsevat. Eli aivan ensimmäisenä oireena häviää kyky tunnistaa tuttuja tuoksuja enää. Tuoksu voi tuntua tutulta, mutta sitä ei pysty tunnistamaan ja nimeämään.

Suvussani esiintyy tätä sairautta ja olin pyytänyt jo aiemmin useampaa ystävääni tekemään minulle tällaisen sokkotestin. Kukaan ei ollut vielä ottanut kehotustani todesta, kun se tapahtui minulle aivan vahingossa. Sokkotestinä tunnistin koiran pissan tuoksun kotonani ja voin vain todeta olevani todella iloinen siitä!

Lue lisää Alzhaimerin taudista http://tieku.fi/laaketiede/sairaudet/hajuaistin-menetys-voi-olla-alzheimerin-varhainen-merkki

Katri Rantanen
KatrixDesign.com 

Uusia ystäviä koiraihmisistä

Minulle on usein sanottu, että lasten ja koirien kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Ja kyllä se pitää paikkaansa. Koirien kautta vielä helpommin kuin lasten.  

Joku ihmissuhteiden ammattilainen heitti ajatuksen etteivät aikuiset enää useinkaan luo uusia ystävyyssuhteita. Lapsuuden ystävät on ja pysyy. Usein ystäväpiiri pysyy aikuisilla samana ajan mittaan. Uusiin ihmisiin ei juurikaan tutustuta.

Koiraharrastuksessa, ainakaan koirankasvattajana, tämä ei kylläkään pidä paikkaansa. Monesti, hankkiessasi koiran joltain toiselta kasvattajalta, tästä kasvattajasta tulee uusi ystävä tai ainakin tuttava. Jos vierasta urosta käyttää jalostukseen, tulee syntyvien pentujen myötä tästäkin ihmisestä joko ystävä tai ainakin uusi tuttava. No, okei aina tämä ei pidä paikkaansa koska osa kasvattajista on liian kiireisiä uusiin ihmissuhteisiin tai sinä saatat pitää enemmän heidän koiristaan kuin seurasta. Mutta mahdollisuuksia aukeaa kuitenkin useita. Ja koira tai pentu on syy pitää yhteyttä, jos on kiinnostusta. Ja koirien välille harvemmin tulee sellaisia riitoja ettei yhteydenpito onnistuisi, toisin kuin ihmislasten elämässä.

Myydessäsi koiranpennun uudelle ihmiselle jokainen ostaja on uusi tuttavuus ja mahdollinen tuleva ystävyys. Ystävyydelle on hyvät puitteet erityisesti jos ostaja on tyytyväinen koiraansa. Ja koiranhan ei siis tarvitse olla täydellinen, mutta omistajan pitää vain olla siihen tyytyväinen. Kun muitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy koirien lisäksi, on hyvät puitteet ystävystymiselle valmiina. Kannattaa kuitenkin muistaa että suurin osa pentua hankkivista ihmisistä on vain ostamassa koiraa itselleen eikä solmimassa avioliittoa kasvattajan kanssa ja tämä heille suotakoon.

Toisiin koiraihmisiin tutustuu myös koiranäyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa. Näyttelykehän laidalla voi aloittaa keskustelun toisen koiraharrastajan kanssa melkein mistä tahansa koiriin liittyvästä. Läsnäolevasta koirasta voi varsin mainiosti aloittaa keskustelun. Titteleillä tai ammatilla ei ole väliä, vain asenteesi koiriin merkitsee. Tavatessaan toistuvasti samoja ihmisiä ja heidän koiriaan tulee näistä ihmisistä pikkuhiljaa tuttuja ja joistain voi vähitellen tulla myös uusia ystäviäsi. Toisia koiraihmisiä tapaa myös kadulla kulkiessa koiran kanssa. Keskustelun voi aloittaa varsin monenlaisten koiranulkoiluttajien kanssa.

Koiraharrastuksessa kohtaavat sujuvasti myös monen ikäiset ihmiset. Vanhemmilla on elämänkokemusta ja koiratietoutta jaettavaksi nuoremmilleen. Toisaalta nuoret ja nuoren mieliset pitävät vanhemman koiraharrastajan mielen virkeänä esittelemällä uusia tuulia ja raikkaita ideoita. Nuoren sukupolven kuuluukin rakentavasti kyseenalaistaa vanhat käytännöt, muuten ei tapahdu kehitystä.

Ystävyyssuhteisiin eksyy joskus epämiellyttäviäkin piirteitä. Näitä samoja piirteitä esiintyy varmasti myös koiraihmisten välisissä ihmissuhteissa. Suurimpia pettymyksiä varmaan puolin ja toisin aiheuttavat liialliset tai varsin erilaiset odotukset yhteistyötä tekevien kasvattajien ja koiraihmisten välillä. Ongelmat ovat kuitenkin useimmiten aika marginaalisia verrattuna lasten tai nuorten vanhempien kohdatessa erimielisyyksiä. Todellisen ystävyyden tunnistaminen voi joskus olla hankalaa, eikä yksipuolinen ystävyys kanna pidemmän päälle.

Eri ihmisille ystävyys merkitsee eri asioita. Joskus se on helpompaa ja toisinaan vaikeaa. Kannattaa kuitenkin olla sinnikäs, olivatpa ystäväsi toisia koiraihmisiä tai ihmisiä vailla koiraa. Kyllä koira koiran tuntee ja ihminen löytää hengenheimolaisensa.

Näin syksyllä pimeyden lisääntyessä kannattaa viettää paljon aikaa ystävien seurassa! Ystävyys on elämän eliksiiriä.

Katri Rantanen
www.KatrixDesign.com
  

Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta

Aikuisesta koirasta luopumin on vaikeaa. Suorastaan tuskallista. Ainakin jos koira on asunut kanssasi ja sinulla on henkilökohtainen side koiraan. Kaikki koirat eivät kuitenkaan ole siitokseen sopivia.

Muistan kuinka annoin pois ensimmäistä kertaa yhden koirani. Koirasta ei kasvanut näyttely- tai siitoskoiraa, mikä oli ollut toiveeni ostaessani koiran tunnetulta kasvattajalta.  Itkin viikon ajan joka päivä aikuisesta koirasta luopumisen tuskaa. Koira sopeutui uuteen kotiinsa hyvin.

Koiraharrastajilla voi olla makuuhuonekoiria, useampiakin, joista ei ole mahdollista luopua. Jossain vaiheessa raja ylimääräisille koirille tulee kuitenkin vastaan. Tällöin se voi olla ihan kaikkien osapuolien etu, jos osalle koirista löytyisi rakastava oma koti jostain muualta.

Koira yksilönä saa yleensä enemmän huomiota uudessa kodissaan kuin laumassa kasvattajan luona. Seuralliselle koiralle tämä sinällään on jo parannus koiran elämään. Kasvattajalle jääneet muut koirat saavat myös enemmän huomiota, koska koiria on vähemmän kilpailemassa kasvattajan huomiosta. Ja vaikka useinkin yksi koira enemmän tai vähemmän ei tunnu vaikuttavan kasvattajan arkeen kovin paljoa, niin se koira vie kuitenkin yhden koiran paikan, sen tulevaisuuden lupauksen, joka tulee  tarvitsemaan treeniä ja huomiota.

Kasvattajan luona syntynyt ja aikuiseksi kasvanut koira, muuttaa kuitenkin vasta ensimmäiseen uuteen kotiinsa syntymäkotinsa jälkeen.  Kuten monet kasvattajan muistakin pennuista.  Muiden koirien kanssa kannattaa noudattaa varovaisuutta, varsinkin jos olet ollut ottamassa itsellesi lemmikkiä etkä koiraa ottaessasi ole etsinyt siitos- tai näyttelykoiraa.

Itselleni aikuisesta koirasta luopuminen on yhä yhtä tuskallista kuin muutama vuosikymmen sitten. Olen kuitenkin jossain vaiheessa tehnyt itselleni selväksi harrastanko koirieni kanssa vai haluanko kasvattaa niitä? Mitkä ovat minulle kasvattajana ne tärkeimmät asiat kasvattamassani rodussa? Minkälaisia koiria haluan kasvattaa? Pystynkö jättämään pois jalostuksesta ne koirat, jotka eivät vastaa tavoitteitani?

Jokaiselle kasvattajalle tekee hyvää välillä pysähtyä miettimään mitkä ovat oman kasvatustoiminnan tavoitteet. Näihin kysymyksiin vastaaminen rehellisesti voi johtaa toisinaan aikuisesta koirasta luopumiseen. Yhdestä ja joskus useammastakin koirasta luopuminen voi kuitenkin auttaa kasvattajaa pääsemään tavoitteisiinsa.  Tulevaisuudessa kasvattajalla on mahdollisesti enemmän sellaisia koiria, joita hän haluaa kasvattaa ja suosia jalostustyössä. Samalla kasvattaja on paremmin kykenevä myös huolehtimaan kaikista niistä koirista, jotka hänellä on hoidettavanaan.

Koirankasvattaja venyy, vanuu ja paukkuu

Kesän jäljiltä palataan pikkuhiljaa arkeen. Lasten koulut alkavat. Reippaat aamulenkit koirien kanssa palaavat kuvioihin. Itselleni tämä kesä on ollut poikkeuksellisen rauhallinen. Suorastaan niin rauhallinen, että tulevan syksyn aktiviteetit tuntuvat jopa pelottavilta. Pidän siitä, että tekemistä on paljon mutta olen myös oppinut ettei sitä saa olla liikaa.

Olen usein ihmetellyt miten koiraihmiset pystyvät tekemään sen kaiken mahdollisen tässä koiraharrastuksessa. Käydään kokopäiväisessä työssä, viikonloput koiranäyttelyissä, valvotaan synnytykset öisin, otetaan vastaan pennunkatsojat ja treenataan omat kasvavat pennut ja nuoret koirat. Ja kaiken tämän lisäksi lasten kanssa tehdään juttuja ja kuskataan harrastuksiin. Puhumattakaan siitä, että parisuhde kukoistaa ja koti on viimeisen päälle hoidettu.  Koirankasvattajissa on paljon todellisia ihmenaisia ja -miehiä.

Monelle ihmiselle lasten syntyminen ja kasvatus laittaa parisuhteen ja muun elämän koetukselle. Lasten kanssa usein tulee jotain ongelmia kuten korvatulehduskierrettä tms ja vaatiihan lapsi jatkuvaa hoivaa ilman vapaapäiviä. Aivan kuten koiratkin. Jos pienet lapset eivät sairastaneet ihan jatkuvasti niin ainakin sitten murkkuikäiset jo tarvitsevat läsnä olevaa vanhempaa. Tässä vaiheessa ongelmakoirankin koulutus saattaa olla helpompaa.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää – on vanha sanonta. Toisaalta joskus ihmettelen kuinka kasvattajalle pentujen sosiaalistamisen tärkeys on kyllä pääosin mennyt perille, mutta samaan aikaan omat lapset kasvavat nurkissa pyörien. Myönnän, että meillä välillä käy juuri toisinpäin. Ihmisen odotusikä on kuitenkin lähempänä 100 vuotta ja koiralla, vaikka kuinka tärkeä perheenjäsen onkin, lähempänä 10 vuotta. Itselleni ainakin on selvää, että sen tulevan sadan vuoden eteen kannattaa nähdä pikkuisen enemmän vaivaa.

Luin juuri blogikirjoituksen kuinka taiteilijoilla burn out on aika tavallista. Tämä johtuu siitä ettei taiteilijan työ ammattilaisenakaan usein elätä taiteilijaa ja jopa ammattitaiteilija saattaa tarvita sen toisen työn elämiseen. Tämä kuulostaa aikalailla samankaltaiselta monien koirankasvattajien elämän kanssa.

Koirankasvattajalle kerääntyy arjen haasteita ihan tarpeeksi yhdelle elämälle. Perheellisellä koirankasvattajalla sattaa olla kaikki mahdolliset haasteet. Siihen ei tarvita kovin hyvää matikkapäätä laskea yhteen työpäivän pituus ja todeta vuorokauden tuntien riittämättömyys.

Koirankasvattaja – muista huolehtia myös itsestäsi! Ja näin koulujen alkaessa huolehditaan karvaisten kavereiden lisäksi myös niistä ihmislapsista! Koirat ovat hauska harrastus myös lapselle, kunhan välit vanhempiin on kunnossa.

Kasvattajan kesäloma

Millainen on koirankasvattajan kesäloma?

Jollekin se voi olla vapaata oikeista töistä ja koiran synnytysten hoitamista. Leikkimistä pienten pentujen kanssa.

Näin se oli minullekin aiemmin. Perheen astuttua kuvioihin koin tarvitsevani ihan oikeaa lomaa välillä. Se ei ole lapsiperheessä aivan yhtä helppoa kuin pelkästään koiraperheessä, eikä sekään ole ihan helppoa. Perheellisellä karvaiset ja karvattomat lapset pyörivät jaloissa ihan jatkuvasti eikä ruoanlaitosta tai siivoamisesta voi varsinaisesti pitää lomaa.

Ilman narttujen juoksuja sekalaumassa tai pieniä pentuja voi kasvattaja ainakin lisätä  loman tuntua muutamilla aika yksinkertaisilla asioilla – ainakin jos asuu omakotitalossa. Pihalle johtava ovi kannattaa kiinnittää auki koko päiväksi, jolloin koiria ei tarvitse erikseen ulkoiluttaa vaan he hoitavat asiansa ulkona tarpeen tullen. Jos koirien haukkuminen pihalla aiheuttaa ongelmia, kannattaa koirien vapaan ulkoilun alue rajata hieman normaalia pienemmäksi. Monet koirat kiihtyvät juostessaan mikä lisää haukkumista, pelkkä ohikulkijoiden tarkkailu on usein hiljaisempaa toimintaa.

Tähän kun lisää lasten yökyläilyjä ystävillään tai sukulaisillaan niin johan perheen äitikin on saanut ihan oikeaa omaa aikaa ja lomaa arjen rutiineista!

Nautitaan Suomen kesästä jokainen omalla tavallamme!!

Ilon lähteet

Toisinaan on tarpeen pysähtyä miettimään mikä tuo iloa koirankasvattajan tai perheen äidin elämään. Mistä ammennat voimaa jaksaa arkea, vaikka välillä asiat eivät mene lähellekään miten pitäisi?

Itselleni tuottaa suurta iloa katsella kaikkien ’lasteni’ leikkivän ja olevan onnellisia.  Tämä koskee sekä ihmislapsia että koiria. Kesä suo tähän parhaimmat mahdollisuudet.

Lasten koulu on loppunut kesäksi, myös harrastuksista vapaata eikä nukkumaanmenoajoista tarvitse pitää kiinni. Lapset pystyvät nauttimaan kesästä ja vapauden tunteesta.

Oma rotuni chihuahua on kotoisin Meksikosta, joten luonnollisesti kesä on näin pienille koirille myös sitä rentouttavaa ja erityisen ihanaa aikaa. Koirien telmimistä ja juoksemista on ilo katsella. Pystyn seuraamaan tuntikausia koirien leikkimistä. Välillä kaivetaan kuoppia kukkapenkkiin tai käydään pyörimässä kuolleissa kastemadoissa. Onnellisen koiran väri on voinut muuttua mustasta keltaiseksi siitepölyn johdosta tai valkoisesta harmaaksi kaivettuaan kuoppia savikasassa. Koiran kasvoilla on niin onnellinen ilme!

Kaikkein suurinta iloa minulle luonnollisesti tuottaa näiden kahden asian yhdistyminen. Kaikkein parhaita ovat rauhalliset aamut ja spontaanit aamuleikit, joissa vaikka koirat etsivät lasta peiton alta tai lapset leikkivät pikkupentujen kanssa lattian tasolla. Isompien koirien kanssa voi leikkiä sirkusta, joskus agilityä, toisinaan hoidetaan koiria koirahotellissa tai pidetään koirakilpailut. Mieleenpainuvin leikki on ollut sellainen kun tyttömme nuorempana laittoi teekutsut, jossa hänen koiransa oli vieraana. Pikkuemäntä ja koira-vieras istuivat lasten pöydän ympärillä ja joivat vuoron perään teetä (vettä) posliinikupeista ja söivät keksejä sivistyneesti (koiralla koirankeksit).

Iloitkaa karvattomista sekä karvaisista lapsistanne ja nauttikaa kesästä!!