Lauman kanssa lenkkeilyn perusta on kontakti ulkoiluttajaansa

Meillä on tällä hetkellä 10 chihuahuaa. Moni olettaa ettei koiria lenkkeilytetä koskaan yhtä aikaa. Näin kuitenkin usein tapahtuu ja kaikki ovat saaneet mielekästä ulkoilua kerralla. Tällä hetkellä käytössä olevat viisi ja viisi chihua vuoropäivinä tuntuu lasten leikiltä. Pentujen opettaminen ulkoilemaan isommassa laumassa on laumassa sellainen sisään ajon paikka. Nytkin molemmissa ulkoiluryhmissä on kaksi pentua – yhteensä siis neljä uutta pentua, joilla on vielä oppimista ulkoilusta suuremmassa laumassa. Lisäksi toisessa ryhmässä ulkoilevat kaikki pojat ja toisessa juoksulla olevat tytöt.

Lupailin joskus aiemmin (http://katrixdesign.blogspot.com) tekeväni verkkokurssin koirien joukkotreenauksesta tai ainakin ulkoilusta suuremmalla porukalla. Elämäntilanteet muuttuvat, joten verkkokurssia ei ole tulossa. Kaikkien iloksi ja koiralauman omistajien elämän helpottamiseksi jaan kuitenkin tärkeimpiä vinkkejä lauman kanssa elämiseen ja ulkoiluun blogikirjoituksissani alkaen nyt.

Perusasiat kohdilleen laumassa

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta ettei kymmenen koiran yhtä aikaiseen ulkoiluttamiseen mahdu kovin montaa ongelmakoiraa. Koirat eivät voi olla kovin tappeluherkkiä, koska laumassa tyhmyys tiivistyy – tapahtui mitä tahansa. Yksittäinen haastavampi koira voi kuitenkin toimia ryhmässä, kunhan ensin opettaa muun lauman toimimaan ohjaajan ohjeiden mukaan. Itsellänikin on usein kokematon pentu matkassa mukana, joka vasta opettelee lauman mukana liikkumista omistajan johdolla.

Koirat eivät saa tapella ruoasta, koska käyttämäni koulutusmenetelmät perustuvat positiivisen vahvistamisen kautta tapahtuvaan oppimiseen.

Lisäksi kannattaa miettiä onko ulkoilureitti sen verran tilava, että pystyt antamaan tilaa muille kanssaliikkujille koiralaumasi kanssa. Kymmenen suuren rodun edustajaa vie tilaa jalkakäytävältä huomattavasti enemmän kuin kymmenen tiiviisti omistajansa viereen asettunutta maailman pienimmän rodun edustajaa.

Mikä on sinun ja koiriesi maksimi määrä, jolloin ulkoilu tuottaa sinulle iloa ja kanssakulkijat luovat ihailevia silmäyksiä? Onko ahtaissa paikoissa mahdollisuutta väistää puistoalueille tai vähäliikenteiselle kadulle? Jaksatko pidellä koko koiralaumaa, jos vastaa tulee jotain todella yllättävää ja koirasi eivät tottelisikaan sinua?

Koirille opetettavat perusasiat

Koko homma perustuu koiran ottamaan katsekontaktiin omistajaansa, muutamaan peruskäskyyn ja koko lauman palkitsemiseen yhtäaikaisesti. Jokaisen koiran tulee osata luoksetulo, pysähtyä käskystä, lähteä liikkeelle käskystä ja ottaa kontakti omistajaansa pyydettäessä. Mikään näistä ei ole kovin vaikeaa ja monet koirat osaavat nämä tavalliset peruskäskyt.

Aloitetaan harjoittelu kontaktin opettamisesta koiralle. Tarkoitus olisi, että koira itse oivaltaisi mistä se saa palkinnon. Itse käytän herkkuja palkintona, mutta jos koira ei välitä ruoasta täytyy omistajan keksiä jotain muuta millä koiraa voi palkita. Hihna pidetään läysällä ja odotetaan kunnes koira katsoo omistajaansa silmiin. Heti kun koira vähänkin osoittaa kiinnostusta omistajaansa , koira palkitaan sanomalla herkkua tarkoittava sana, maiskutus tms. ja annetaan koiralle herkku. Alussa voi palkita koiraa hienovaraisemmistakin omistajan huomioivista eleistä kuten korvan kääntäminen omistajaa kohden (jotta koira kuulee paremmin omistajaansa).   Myöhemmin voi liittää käskyn omistajan pyyntöön kontaktista. Jos koira on kiinnostuneempi ympäristöstä kuin omistajastaan, voi koiraa kutsua nimellä tai muulla kontaktia tarkoittavalla sanalla ja palkita heti katsekontaktista.

Ei – sisälle pissaamiselle!

Se oli poikachihu, joka pissasi sisälle. Oli joskus sattunut vahinko ennenkin, mutta nyt murkkuikäinen hormonihuuruinen juniori oli nostanut koipea muuten vain muovikassia vasten sisällä. Pitäisiköhän omistajan käydä heti ostamassa poikapöksyt?

Voi hormoonihuuruiset juniorit!

Nuoret nartut saattavat ennen ensimmäistä kiimaansa pissata sänkyyn, matolle tai jonnekin muualle täysin odottamattomaan paikkaan. Nuoret urokset kokeilevat sisälle merkkailua varsinkin, jos juoksuisten tyttöjen hyviä tuoksuja osuu sieraimiin.

Oli kyseessä tyttö- tai poikachihu niin ensin kannattaa kokeilla torumista koiran jäädessä kiinni itse teosta. Jos siis näkee koiran pissaavan sisälle. Samalla kannattaa palkita koiraa ulos tarpeiden tekemisestä, jolloin murkkuikäinen nuori koira pikkuhiljaa ymmärtää sisälle pissaamisen olevan ei-sallittua ja ulos pissaamisen toivottua. Tähän luonnollisesti liittyy se, että koira pääsee riittävän usein ulos tarpeilleen eikä sisällä ole enää pentuajan sanomalehtiä tai muita sallittuja pissapaikkoja. Koiralle voi olla varsin vaikeaa ymmärtää, että sisällä olisi joitakin paikkoja, joihin saa pissata, mutta monta muuta paikkaa joihin ei saa pissata. Koiran on huomattavasti helpompi ymmärtää ettei sisälle pissata ollenkaan, mutta ulos pissaaminen on toivottavaa.

Toki ulkonakin voi olla paikkoja, joihin pissaaminen ei ole niin toivottua, mutta näiden paikkojen opettamisessa pitäisi olla huomattavasti hillitympi ja ymmärtäväisempi. Koira mieluiten ainoastaan ohjataan sopivampaan paikkaan ilman torumista. Koska koirahan kuitenkin tekee tarpeensa ulos, mikä on toivottua.

Merkkailulle erityisesti alttiita kohteita sisällä ovat muovipussit ja muut poikkeuksellisesti lattialla lojuvat epämääräiset asiat. Eli lattiat pidettävä tyhjinä. Lisäksi erityisen houkuttelevia ovat lattian rajaan ulottuvat kankaat kuten pitkät verhot ja roikkuvat sängyn peitteet.

Jos koiralla on jokin mieluisa paikka toistuvaan pissailuun, voi kokeilla hajunpoistajasuihkeita eläinkaupasta, valkopippurijauhetta tai laittaa ko. kohtaan koiran sänky tai suurikokoinen luu. Näin koira saatetaan saada ymmärtämään ettei pissaaminen ole enää toivottavaa.

Merkkailuvyön käyttö on monissa chihuahua-tapahtumissa pakollinen kaikille uroksille. Jos koiralla ei ole virtsatietulehdusta ja se on muutenkin terve, mutta koulutus ei silti onnistu niin sitten vasta kokeillaan merkkailuvyötä. Merkkailuvyön käyttö voi kuitenkin olla tarpeellista kyläillessä, jos omistaja haluaa keskittyä seurusteluun koiran koulutusta enemmän.

 

Jatkossa kirjoitan blogia koirieni sivuston yhteydessä, eli www.KolumbusChihuahuas.com

Vanhempia blogi-kirjoituksia voi lukea http://katrixdesign.blogspot.com

 

Chihumaisin terveisin,

Katri Rantanen

Sisäsiisteyskasvatus

Kevään pennuista jätin itselleni kasvamaan neljä pentua ja näistäkin kolme ovat samanikäisiä. Melkein joka vuosi olen opettanut yhden, usein useammankin pennun sisäsiistiksi, mutta nousi silti pieni ahdistus näin monen pennun opettamisesta sisäsiistiksi. Kyseessä kuitenkin kahta sukupuolta sekalaumassa ja kääpiörotu, chihuahua. Kääpiökoirilla sisäsiisteysongelmat ovat yleisempiä verrattuna moniin suurempiin koiriin.

Meillä kaikki koirat ovat tähän mennessä saavuttaneet sisäsiisteyden, joten miksipä asiaa turhaan pelätä etukäteen vaan kerrata sisäsiisteyden aakkoset. 

1) Merkkailu on vaikeampi saada kuriin myöhemmällä iällä kuin sikarien vääntäminen sisälle, joten alkuun kannattaa keskittyä pissojen onnistumiseen ulos. Pentu pissaa heti herättyään, leikin loputtua ja heti ruokailun jälkeen. Siis aika usein. Säännöllinen päivärytmi auttaa sekä omistajaa tietämään koska pennulla on mahdollisesti hätä, kuin myös pentua tietämään koska pääsee ulos. Pennun käyttäytymistä on seurattava sisätiloissa: Usein pentu etsii pissapaikkaa hetken, pyörii ja haistelee ennen tarpeiden tekoa.

2) Eri-ikäisiltä pennuilta voi vaatia eri tasoista sisäsiisteyttä. Pienet pennut pissailee ihan koko ajan. Ihan pienet jopa 5-10 min välein hereillä ollessaan, jolloin tärkeintä on ylläpitää pennun kykyä tehdä ne pissat myös ulos. Ei ole kovin kivaa, että vietettyään koko päivän ulkona pentu lorottaa päivän ensimmäiset pissat huokaisten tullessaan sisälle. Alle kolme kuukautisen pennun sisäsiisteydessä tärkeintä on, että pentu osaa tehdä tarpeet myös ulos siellä käydessään sisällä olevien sanomalehtien lisäksi. Kolme – neljä kuukautinen pentu voi jo olla varsin sisäsiisti, jos se viedään ulos useita kertoja päivässä ja joka käynnillä tarpeet tulevat ulos. Usein puolivuotias onkin jo sitten varsin sisäsiisti.

3) Kannattaa opettaa pennulle pissaaminen käskystä. Pennun pidätyskyky kasvaa koko ajan. Kun omistaja tietää pissaako pentu 1, 2, vai 3 tunnin välein, hän vie sen ulos tarpeille ennen kuin tarpeet ehtivät tulla sisälle. Tällöin elämää helpottaa kovasti, jos pentu tekee tarpeensa heti ulos päästyään ettei omistajan tarvitse oleskella tuntikausia ulkona ja odottaa pissan tulemista. Pentu pissaa varmimmin heti herättyään, syötyään tai leikin loputtua, jolloin pissaamista toivottaessa sanotaan kehotuskäsky ja toimituksen jälkeen pentua kehutaan. Näin pentu oppii tekemään tarpeensa käskystä.

4) Yösiisteyden oppimiseen kannattaa panostaa. Aamulla pentu viedään ulos aivan heti pennun herätessä. Hyvä jos omistaja ehtii aamutakin niskaansa heittää, kun jo pitää mennä. Illalla vastaavasti viimeinen pissa käydään tekemässä juuri ennen omistajan nukkumaan menoa. Vaikka pentu olisi jo väsynyt päivän touhuista ja nukahtaisi varsin aikaisin illalla niin kannattaa hieman vanhempi pentu herättää juuri ennen omaa nukkumaan menoa sen verran, että pennun kanssa käy iltapissalla. Tällöin pentu saa onnistumisia yösiisteydessä jo varsin aikaisin.

5) Reviirin laajentaminen. Lenkkeilyn aloittaminen viimeistään kolme – neljäkuukautisten pentujen kanssa vaikuttaa suotuisasti sisäsiiteyden oppimiseen. Pennun tahdissa lähdetään liikkeelle ja laajentamaan reviiriä. Liikunta aktivoi myös vatsan toimintaa, jolloin tarpeet tulevat helpommin ulos.

6) Sisäsiisteyden oppimista helpottaa, jos pennulla on pääsy ulos niin halutessaan. Jossain vaiheessa sisällä oleva pissapaikka (sanomalehti) kannattaa siirtää oven eteen, jolloin koiran pyöriessä sanomalehdellä pystyy omistaja viemään pennun ulos tarpeilleen tai avaamaan oven, jotta koira pääsee ulos tarpeilleen. Vapaa pääsy ulos antaa mahdollisuuden pennulle käydä tarpeilla ulkona aina halutessaan.

7) Liikkumatilan rajaaminen. Pennun liikkumatilaa kannattaa rajata yön ajaksi ja yksin olon ajaksi. Tällöin pentu pikkuhiljaa oppii pidättelemään. Monetkaan pennut eivät halua tehdä tarpeitaan kovin lähelle nukkumapaikkaansa. Jos oleskelutila päiväsaikaan on kovin laaja suuressa asunnossa tms, helpottuu pennun toimien seuraaminen ja mahdollinen ulosvienti, kun pennun olotila rajataan niihin alueisiin, joissa sisäsiisteyttä opettavat ihmiset oleskelevat. Myös pentu helpommin opettelee pidättelemään hetken, kun ei ole sopiva peränurkkausta johon voisi sikarinsa vääntää.

8) Kodin siisteyden pitäminen korkealla. Lattioiden pesu viikottain on ehdotonta. Jos vahinkoja on sattunut matoille tai muihin vaikeasti pestäviin kohteisiin, mutta mattoja ei haluta poistaa lattioilta sisäsiisteysopettelun ajaksi, voi näihin ripotella valkopippurijauhetta tai sumutettavaa hajunpoistajaa. Koiralla on todella tarkka hajuaisti ja tarpeet tulee mieluusti paikkaan johon ne on ennenkin tehty. Myös koiran sängyn tai suuren luun nostaminen pissapaikan päälle, tai koiran ruokkiminen ko. kohdalla voi hyvinkin vahvistaa halua pitää paikka siistinä.

9) Ulos pissaaminen kiva juttu – sisällä ei niinkään. Pentua kehutaan tarpeiden tekemisestä ulos ja varsinkin alkuun palkitaan myös herkkupaloilla. Jos vanhempi pentu pissaa omistajan nähden sisällä johonkin muualle kuin sanomalehdelle tai ihan sen viereen, sitä voi jossain vaiheessa ruveta hieman torumaan asiasta ja kiiruusti viedä pentu ulos. 

Vielä ripaus sinnikkyyttä niin eiköhän ne pennut sisäsiistiksi opi!

Katri Rantanen

Vanhemmuus

Istun eläinlääkärin odotusaulassa. Vastapäätäni istuu äiti, aikuinen tytär ja tyttären pieni vauva. Tyttären koira odottaa pääsyä eläinlääkärin vastaanotolle.

Muistoissani palaan reilun kymmenen vuoden taakse. Istuin samassa odotushuoneessa pienen vauvani, isäni ja koirani kanssa. Vanhemman apu ja tuki on kullanarvoista myös aikuisiällä, jotta koiraharrastus on mahdollista pienten lasten kanssa.

Suuri kiitos omalle isälleni, joka on mahdollistanut koiraharrastukseni läpi vuosikymmenten. Sinulta olen myös perinyt rakkauden koiriin ja oppinut paljon koirien käsittelystä! Toivon voivani olla jonain päivänä omien lasteni tukena myös heidän aikuistuessaan. Ja koirankasvattajana toivon lasteni rakastavan koiria myös aikuisena.

Tasapainoista ja huolehtivaa vanhemmuutta kaikille koiraperheiden aikuisille!

Terveisin koirankasvattaja lapsiperheestä 🙂

Koirankasvatuksen ja perhe-elämän hektisyys

Jopas on ollut kiireinen kevät. Tietoisesti kaikki suunnittelemani pentueet syntyivät suunnilleen yhtä aikaa, nyt keväällä.

Alkupeäinen ajatukseni oli, että sitten voisin lomailla yhdessä perheeni kanssa loppuvuodesta, kun en ole sidoksissa tiineeseen tai synnyttävään narttuun tai pieniin pentuihin. Haluan että emot ovat hyvin hoidettuja tiineysaikana, saavat synnyttää tutussa ympäristössä kotona ja siten myös itsesynnyttävyys on korkea ja pentukuolleisuus alhainen.

Kevät olikin sitten hyvin kiireinen. Valvoin yön, herätin nuorison kouluuun kymmenen minuuttia normaalia myöhemmin, jotta viimeinenkin pentu ehti syntyä hiljaisuudessa. Hoidin muut koirat ja nuoriso saattoi muistaa myös syödä aamupalan ennen kouluun lähtöä ilman äidin hoputtamista. Sitten muutama tunti unta ja rumba jatkuu taas. Jos pari yötä saisi nukuttua kunnolla, jaksaisi valvoa seuraavan tietenkin yöllä tapahtuvan synnytyksen.

Meillä on murrosikäiset lapset, joten tämä oli hyvää harjoittelua itsenäisyyttä kaipaaville nuorille. Nuorten piti laittaa itse itselleen ruokaa. Valmisruokaa tai aineksia oli jääkaapissa ja pakastimessa. Liikkuminen ja läksyjen teko oli vapaampaa, kun ei se äityli vaan revennyt pysymään mukana kaikessa. Vanhempi murkuista jopa pesi välillä omia vaatteitaan, kun ei se äitee ehtinyt kaikkea tekemään. Meillä isäntä tekee pitkää päivää kodin ulkopuolella ja mahdollistaa kaiken tämän, joten hänestäkään ei ollut apua.

Mihin se aika sitten niissä pennuisa menee? Meillä ruokaa ei ole jatkuvasti tarjolla vaan pennuilla on  säännölliset ruoka-ajat useamman kerran päivässä. Näin ne ovat myös oppineet syömään hyvin uuteen kotiin lähtiessään. Pentujen kanssa pitää seurustella, jotta tutustuvat ihmiseen. Pennut tapaavat perheenjäsenten lisäksi vieraita ihmisiä useamman kerran viikossa ja laajentavat reviiriä ikänsä mukaisesti ensin sisällä asunnossa ja myöhemmin ilmojen salliessa ulkona omalla pihalla. Joten sosiaalistaminen on hyvällä mallilla pentujen lähtiessä uuteen kotiinsa. Ja toki sitä varsinaista siivoustyötä on pennuissa myös varsin paljon. Lopun aikaa sitä yrittää urhoollisesti siivota muun perheen sotkuja, pestä tärkeimpiä pyykkejä ja pysyä jotenkin kartalla nuorison koulusta ja muista menoista.

Tekisinkö tämän saman rumban vielä uudestaan? Kyllä, jonain päivänä, mutta tuskin heti ensi keväänä.

Nuorison kesäloma alkoi, joten äitee ei pääse illalla nytkään ajoissa nukkumaan ennen nuorison kotiutumista. Aamulla odottaa kuitenkin aikainen herätys ruokintaan ja aamupissatus sisäsiisteyttä opetteleville pennuille. Silmät eivät meinaa pysyä auki ja aivotoiminta on lähellä nollaa. Jossain nostaa päätään se ikuinen vanhemmuuden syyllisyys riittämättömyydestä ja nuoren kouluarvosanojen laskusta. Enkä yhtään ihmettele jos työssä käyvien aktiivikasvattajien koirat eivät olisi sisäsiistejä – täytyyhän sitä itseäänkin välillä ajatella!

Terveisin lomaa miettivä koirankasvattaja,

Katri Rantanen

Lapseni valitsi uroksen huippunartulleni!

Lasteni synnyttyä olin samaa mieltä monen muun koirankasvattajan kanssa, että koirat ovat minun harrastukseni ja lapseni saavat sitten ihan itse valita omat harrastuksensa. Täysin oman mielensä mukaan.

Perheen yhteiselämän varrella asia on osoittautunut kuitenkin hieman mutkikkaammaksi.

Pienet lapset haluavat osallistua kotona tapahtuviin asioihin. Onpa sitten kyse hilluvista lapsista synnyttävän nartun pentulaatikon äärellä. Tai kaksivuotiaan halusta tarjota vastasyntyneelle vettä vesikupista. Leikki-ikäinen sattaaa haluta leikata pentujen kynnet saksilla, kun ensin on omat ja kaverin hiukset parturoitu vanhempien kauhuksi.

Meillä nartut aika nopeasti oppivat siihen että synnytyksen työntövaiheeseen edetään vasta lasten mentyä nukkumaan. Jos joku nyt sattui synnyttämään päiväsaikaan, lähti mies suosiolla lasten kanssa talosta ulos HopLoppiin, laskettelemaan tai jonnekin muualle.

Pentujen kehityskaarta ja lisääntymisen perusasioita on täytynyt käydä läpi heti siitä asti, kun lapsi on ruvennut ymmärtämään puhetta. Aina lapsen tasoisesti. Lapset ovat kuitenkin lapsia, ja puhuttu asia muistetaan ehkä viiden minuutin ajan, joten pentujen ja koirien turvallisuudesta on täytynyt huolehtia erilaisilla turvatoimilla. Ihan varmuuden vuoksi. Ja esimerkiksi hoitotoimenpiteet piti pitkän aikaa tehdä lasten ollessa nukkumassa, jotta tässä asiassa lasten normaali tarve matkia ei aiheuttanut ongelmia.

Elämä koiraperheenä on muuttanut muotoaan lasten kasvaessa. Esiteinin ja teini-ikäisen perheessä ei koiria ja koira-asioita voi pitää erossa perheestä. Nuoria pitää kuunnella enemmän ja heidän mielipiteitään tulee ottaa huomioon tasaveroisemmin kuin taaperoiden kanssa. He myös ehkä haluavat tai ainakin voivat jo huolehtia koirista aikuisten ollessa poissa kotoa. Nuoria saattaa kiinnostaa koiriin liittyvät asiat ja harrastukset – heidän itsensä määrittelemällä tasolla.

Itselleni on ollut mieluisaa saada toisinaan pojasta seuraa näyttelyreissuille. Yllättäen olen saattaanut huomata miten nuori on osannut arvioida voittaneen koiran ”laatu kriteerejä”. Tyttären kanssa olemme harrastaneet mätsäreitä (match show), joissa itse olen pystynyt treenaamaan nuoria koiria  ja hän on voinut harrastaa osallistumalla ensin lapsi & lelukoira sekä lapsi & koira kisoihin. Viime aikoina Junior Handler -kilpailut ovat tulleet kuvioihin sekä ihan oikeat luokat aikuisten kanssa.  On ollut todella hienoa huomata miten hienosti tuomarit kohtelevat lapsia ja nuoria näissä tapahtumissa. Tuomarit kertovat asioista esiintymisessä ja opastavat esittämisessä. Monet tuomarit ovat hyvinkin kannustavia. Kannustavaa on ollut myös mätsäreitten upeat palkinnot ja lyhyellä aikavälillä tehtävä ilmottautumispäätös.

Miettiessäni syksyllä isäehdokkaita kuluvan vuoden pentueisiin tyttäreni osallistui osittain kartoitustyöhön. Tyttäreni suorastaan rakastui tapaamaansa poikachihuun, jota kävimme katsomassa. Tehdessäni lopulta jakoa urosehdokkaista pienille chihutytöilleni tyttäreni oli hyvin määrätietoinen asian suhteen: Hän haluaa tämän tietyn uroksen oman tyttökoiransa pentujen isäksi. Kaikki miettimäni urokset olivat hyviä. Ja vaikka kuinka suunnittelee ja valitsee niin yhdistelmän onnistuneisuudesta ei ole takeita. Lopputuloksena tyttäreni koira astutettiin hänen valitsemallaan uroksella. Jospa tyttäreni valinta toisi meille jotain hienoa tänä vuonna. Jännityksellä seuraamme tulevaa. Itseäni kiinnostaa myös tyttäreni mahdollinen halu osallistua hänen ”suunnittelemansa” pentueen hoitoon!

Perheellinen kasvattaja ei voi omia koiriaan. Perheen tulee saada osallistua koirien elämään ja kasvatukseen heille sopivissa rajoissa.Tämä tarkoittaa myös joustoa kasvattajalta, mutta sehän on normaalia perheen arkea.

Katri Rantanen
http://www.KatrixDesign.com

Mikä siinä chihuahuan synnytyksessä jännittää?

Kolmen päivän ja kahden viikon ikäiset luonnollisesti syntyneet chihuahuan pennut. Emon paino 2kg. Pentujen syntymäpainot 60 – 100g. Yksi pennuista on toisen emon hoidossa.

Influenssakausi on parhaimmillaan. Sängynpohjalla, lähes tiedottomana päässäni pyörii vain yksi asia. Entä jos narttu synnyttääkin juuri nyt, kun olen kykenemätön hoitamaan synnytystä?

Onhan nuo perheenjäset, jotka voivat valvoa synnytystä. Ja onhan niitä eläinlääkäreitä, jotka voivat hoitaa synnyttävän koiran.

Todellisuus vain on se, että ihan kaikki voi mennä pieleen chihuahuan synnytyksessä. Ensikertalainen kasvattaja ei edes osaa pelätä kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen. Tieto lisää tuskaa ja varsinkin tieto siitä mitä kaikkea voi mennä pieleen.

Itselläni on tällä hetkellä sikäli hyvä tilanne, että kaikki tämän hetken narttuni ovat vähintään kerran synnyttäneet onnistuneesti, monet jopa useamman kerran. Yhtäkään heistä ei ole jouduttu keisarinleikkaamaan – vielä. Se ei valitettavasti tarkoita sitä että tulevaisuuden pentueet onnistuisivat varmasti. Riittää että pentueen yksi pennuista kasvaa liian suureksi eikä mahdu syntymään luonnollisesti. Lisäksi nartulla voi ilmetä jotain yllättävää, kuten nartun kokooon nähden liian paljon pentuja, vanhan leikkauksen aiheuttamia kiinnikkeitä sisäelimiin ja riski sisäelinten repeytymiselle, tyräytyneitä vanhoja arpia tai ihan vain repeytynyt kohtu.

Ainahan sitä voi mennä eläinlääkäriin. Niin, jos sattuu että joku ottaa vastaan akuutisti ja varsinkin päivystysaikana. Päiväklinikka on leppoisaa  ja mukavaa eikä niitä akuutteja potilaita tarvi ottaa mihinkään väliin tai edes päivän tyhjään kohtaan, aina voi lähettää eteenpäin. Lehmä menee lemmikkikoiran edelle ja päivystykset ovat keskittyneet pitkien ajomatkojen päähän isoille klinikoille. Jos sinulla ei ole sitä luottolääkäriä, joka säännönmukaisesti leikkaa narttusi, saatat olla todella vaikeuksissa. Chihuahuan omistajana et ole ansainnut eläinlääkärien luottamusta siitä, että tietäisit eteneekö synnytys normaalisti vai ei. Olet vain hysteerinen pikkukoiran omistaja, jonka hermot eivät kestä normaalia synnytystä.

Joskus ainoa tapa saada chihuahua narttu leikattavaksi, on kertoa se eläinlääkärille mahdollisimman suoraan ja selväsanaisesti. Riidellä on ehkä hieman turhan voimakas ilmaisu, mutta ei siitä kovin kaukana olla, kun nartun henki pitää pelastaa. Turhaan meillä ei ole narttuja vuosikymmeniin leikattu, mutta useamman kerran on ollut emon hengen lähtö lähellä, jos en olisi ollut valppaana ja vaatimalla vaatinut eläinlääkärihoitoa koiralleni. Entä jos influenssa vielä jyllää enkä ole sielun ja ruumiin voimissa vaatimassa sitä hoitoa koiralleni? Riittääkö lääkekaapin dropit pitämään minut tolpillani sen hetken kun koirani on leikkurissa? Aina ei edes terveys ja selväjärkisyys auta, jos vastassa on kukkahattutyttö eläinlääkäri joka ei vain pysty ottamaan hoitovastuuta siitä koirasta ja lähettää taas eteenpäin. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka koira menee tajuttomaksi sillä hetkellä kun se irrotetaan hengityskoneesta. Olemme lähettäneet sinut eteenpäin, asia ei ole enää meidän vastuulla.

Chihuahuan pennut ovat syntyessään pieniä. Maailman pienimmän rodun edustajan normaalin kokoiset pennut ovat syntyessään pieniä. Ne saattavat näyttää aika rääpäleiltä – eiväthän ne mahtuisi ulos pienestä nartusta jos olisivat suurempia. Ne saattavat olla hieman laihoja ja vähän karvattomiakin, mutta yllättävää on suuri elinvoima. Jos pentu alkaa imeä emoaan, sen paino lähtee nousuun ja siitä kehittyy täysin normaali aikuinen chihuahua! Pienimmät normaalit vastasyntyneet chihuahuan pennut ovat painaneet vain 60g. Ei siis ihme, jos eläinlääkäri on ymmärtämättömyyttään lopettanut kokonaisen chihuahua pentueenkin, koska pennut näyttivät vielä niin pieniltä ja kehittymättömiltä! Niiden kuuluukin olla pieniä – nehän ovat chihuahuan pentuja!  Chihuahua kasvattajat ovat mestareita elvyttämään pentuja ja auttamaan pentua saamaan ensimmäiset ternimaito tilkat. Jokainen turhaan lopetettu pentu saa minut vihaiseksi ja suorastaan totaalisesti raivoihini. Miksi eläinlääkäri ei voi kysyä toiminta ohjetta, jos ei ymmärrä pentuja? Varsinkin jos omistaja on erikseen painottanut pentujen hengissäpitämisen tärkeyttä? Nykyään en lähde eläinlääkärin aulasta pois ennen kuin olen päässyt pentujen luoksi. Sama koskee ihan kaikkia akuutteja koirien hoitoja ja toimenpiteitä. Hoito ja kommunikaatio eläinlääkärin kanssa on vaan niin paljon parempaa, kun istut odottamassa siellä odotushuoneessa. Koirani ansaitsevat hyvää hoitoa ja pysyä hengissä, myös ne vastasyntyneet pennut. Ja siitäkin huolimatta, että itse olisin influenssan kourissa.

Tätä kirjottaessani narttuni ei ole vielä synnyttänyt. Itse olen parantunut influenssasta ja toivon vain etten saa pahaa jälkitautia. Osa perheestä on vielä vuoteen pohjalla. Täytyy steriloida saksia, pihtejä ja pipettejä. Pakata laukku valmiiksi mahdollista keisarinleikkausta varten. Se on kuitenkin vain koira ja ne on vain koiranpentuja. Mutta niin rakas koira ja paljon odotetut pennut!!

Pimeä, pimeämpi, valoisa!

Elämme vuoden pimeintä aikaa täällä Suomessa. Muutaman viikon vielä päivät lyhenevät ja pimenevät. Ihmiset käpertyvät koteihinsa. He ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Kuinka tämä vaikuttaa koirankasvattajiin, äiteihin, minuun, sinuun?

Ihan ensiksi täytyy todeta ettei mielestäni pimeys vaikuta omiin koiriini mitenkään. Tämä on hyvä asia. Jos on kuraista, tassuja nostellaan lenkillä mielenosoituksellisesti, mutta muuten koirat ovat iloisia ja tyytyväisiä oloonsa.

Koirankasvattaja saatta olla varsin väsynyt ja kiukkuinen, jos on valvonut synnytyksiä yöllä. Joutunut pulloruokkimaan pentuja vuorokaudet ympäriinsä tai ylipäätään kohdatessaan muita ongelmia kasvatustyössään. Nämä eivät kuitenkaan johdu kaamoksesta.

Samat kaamoksen tuomat ongelmat toistuvat vuodesta toiseen. Sisäänpäin käpertyneitä ihmisiä, väsymyksestä johtuen töykeitä ihmisiä, kiukkuisia ihmisiä, mököttäviä ihmisiä, ilkeitä ihmisiä. Samat kuviot ovat esillä vuoden pimeimpänä aikana.

Koirankasvattajana olen suunnitellut omaan kasvatustyöhöni liittyen kaikkea mielenkiintoista odotettavaa kevättä kohden. Olo on kuin joulupukkia ja lahjoja odottaessa lapsena. Odotan tulevaa suurella innolla, joten omalla kohdallani en pysty myöntämään kärsiväni väsymyksestä tai masennuksesta. Mistään minkä voisi jotenkin liittää pimeään vuodenaikaan. Tästä voin kiittää rakasta koiraharrastustani. Silti kohtaan pimeyden tuomia ongelmia jatkuvasti.

Jos en odottaisi tulevaa iloisena ja luottavaisin mielin, voisi päästä kaamoksen ankeus ihon alle varsin helposti. Jokainen kolaus satuttaa nytkin, mutta ihanista suunnitelmista tulevaisuudessa saa yllättävän paljon voimaa ihmetellä toistuvaa kaamosväsymystä ympärilläni.

Nuorena mietimme usein ystävieni kanssa, kuinka estää ja kestää kaamoksen vaikutukset. Tunnettu suomalainen taiteilija sanoi kerran pimeän ajan pakottavan miettimään asioita. Silloin tulee laitettua asiat tärkeysjärjestykseen  ja pimeästä ajasta kumpuaa seuraavan vuoden ideat ja luovuus.

Kaamoksen ja pimeyden vaikutukseen voi jokainen myös itse vaikuttaa omalla kohdallaan. Kun voi hyvin, on mahdollista myös tukea ja piristää sitä tarvitsevia.

Joulukuun alkaessa on moneen paikkaan jo satanut lunta, joka tuo valoa ympäristöön ja piristää mieltä. Valon määrän lisääntyminen itsessään nostaa mielialaa. Kaikkialla lunta ei ole tai se saattaa sulaa pois taas ensi viikolla. Tällöin valoa voi lisätä omaan elämään kaivamalla jouluvalot esiin runsain määrin. Muutama uusi valoa lisäävä joulukoriste tai lamppu voi olla aiheellista hankkia jos väsymystä on ollut havaittavissa.

Pikkujoulukausi on parhaimmillaan näin joulukuussa. Ystävien tapaaminen ja hauskanpito onkin parasta lääkettä pimeään aikaan. Pimeänä aikana ei juuri muuta kannattaisi tehdä kuin tavata ystäviä.  Pimeänä ja kylmänä aikana voi myös useampi koira pujahtaa nukkumaan emäntänsä tai isäntänsä viereen unikaveriksi parantamaan omistajansa mieltä siinä sivussa.

Laulaminen ja hyvän musiikin kuuntelu nostaa mielialaa. Tunnelmaa nostattava musiikki voi merkitä eri ihmisille erilaista musiikkia. Jouluradion avautuminen voi toiselle olla huippujuttu, kun toiselle taas ajaton musiikki on mielekkäänpää. Joulun alla voi käydä myös kuuntelemassa elävää joulumusiikkia tunnettujen artistien esittämänä monissa eri paikoissa.

Ottakaahan koirat kainaloon ja pidetään itsestämme huolta, jotta voimme tukea tarvittaessa myös sitä tarvitsevia!

Ihanaa, haistan pissan!

Välillä varsin erikoiset asiat tekevät koirankasvattajn iloiseksi. Ja ehkä tavallisenkin ihmisen.

Olen hyvin herkkä pissan hajulle. Kasvatan kääpiökoiria, joilla sisäsiisteyden oppiminen on toisinaan keskimääräistä haastavampaa ja sisäsiiteyskasvatukseen täytyy panostaa. Astuessani huoneeseen huomaan kyllä jos joku on tehnyt tarpeensa sisälle. Tuoksahduksen lähdettä etsitään kunnes se löytyy ja sitten pestään. Jos tuoksahduksen lähdettä ei meinaa löytyä, kaikki pyykätään alkaen epäilyttävimmistä kohteista.

Tulimme reissusta kotiin ja haistoin heti, että olohuoneessa tuoksui selvästi pissa. Yksi koirista katsoi minua silmiin ja meni heti haistamaan koirien sängyn reunaa. Ja katsoi minua uudestaan silmiin kuin kannellen ”joku on pissannut tähän meidän sänkyyn”.

Olin tietysti käärmeissäni sisälle pissaamisesta, kun meidän koirat ovat yleensä täysin sisäsiistejä ja käytän paljon aikaa sisäsiisteyden opettamiseen.

Koirien sänky ja lelut pesuun. Lattia pesuun. Pian tuoksui raikkaalle ja puhtaalle. Manasin kuitenkin turhaa työtä itsekseni. Kotona asui kuitenkin vain aikuisia tai ainakin lähes aikuisia.

Hetken kuluttua minulle valkeni yksi hieno asia ja iloisemmaksi en olisi voinut tulla pissan tuoksun haistamisesta.

Jokin aika sitten luin kirjoituksen muistisairaudesta nimeltään Alzhaimerin tauti sekä siihen liittyvistä uusista löydöistä. Kirjoituksen mukaan Alzhaimerin taudin voisi havaita jo varsin aikaisessa vaiheessa, kenties jopa 20 vuotta ennen varsinaisten oireiden puhkeamista hajuaistin avulla. Tai oikeastaan sen puutteissa. Alzhaimerin taudin muutokset aivoissa alkavat yleensä samassa kohdassa jossa tuttujen tuoksujen tunnistamisen alueet aivoissa sijaitsevat. Eli aivan ensimmäisenä oireena häviää kyky tunnistaa tuttuja tuoksuja enää. Tuoksu voi tuntua tutulta, mutta sitä ei pysty tunnistamaan ja nimeämään.

Suvussani esiintyy tätä sairautta ja olin pyytänyt jo aiemmin useampaa ystävääni tekemään minulle tällaisen sokkotestin. Kukaan ei ollut vielä ottanut kehotustani todesta, kun se tapahtui minulle aivan vahingossa. Sokkotestinä tunnistin koiran pissan tuoksun kotonani ja voin vain todeta olevani todella iloinen siitä!

Lue lisää Alzhaimerin taudista http://tieku.fi/laaketiede/sairaudet/hajuaistin-menetys-voi-olla-alzheimerin-varhainen-merkki

Katri Rantanen
KatrixDesign.com 

Uusia ystäviä koiraihmisistä

Minulle on usein sanottu, että lasten ja koirien kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Ja kyllä se pitää paikkaansa. Koirien kautta vielä helpommin kuin lasten.  

Joku ihmissuhteiden ammattilainen heitti ajatuksen etteivät aikuiset enää useinkaan luo uusia ystävyyssuhteita. Lapsuuden ystävät on ja pysyy. Usein ystäväpiiri pysyy aikuisilla samana ajan mittaan. Uusiin ihmisiin ei juurikaan tutustuta.

Koiraharrastuksessa, ainakaan koirankasvattajana, tämä ei kylläkään pidä paikkaansa. Monesti, hankkiessasi koiran joltain toiselta kasvattajalta, tästä kasvattajasta tulee uusi ystävä tai ainakin tuttava. Jos vierasta urosta käyttää jalostukseen, tulee syntyvien pentujen myötä tästäkin ihmisestä joko ystävä tai ainakin uusi tuttava. No, okei aina tämä ei pidä paikkaansa koska osa kasvattajista on liian kiireisiä uusiin ihmissuhteisiin tai sinä saatat pitää enemmän heidän koiristaan kuin seurasta. Mutta mahdollisuuksia aukeaa kuitenkin useita. Ja koira tai pentu on syy pitää yhteyttä, jos on kiinnostusta. Ja koirien välille harvemmin tulee sellaisia riitoja ettei yhteydenpito onnistuisi, toisin kuin ihmislasten elämässä.

Myydessäsi koiranpennun uudelle ihmiselle jokainen ostaja on uusi tuttavuus ja mahdollinen tuleva ystävyys. Ystävyydelle on hyvät puitteet erityisesti jos ostaja on tyytyväinen koiraansa. Ja koiranhan ei siis tarvitse olla täydellinen, mutta omistajan pitää vain olla siihen tyytyväinen. Kun muitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy koirien lisäksi, on hyvät puitteet ystävystymiselle valmiina. Kannattaa kuitenkin muistaa että suurin osa pentua hankkivista ihmisistä on vain ostamassa koiraa itselleen eikä solmimassa avioliittoa kasvattajan kanssa ja tämä heille suotakoon.

Toisiin koiraihmisiin tutustuu myös koiranäyttelyissä ja muissa koiratapahtumissa. Näyttelykehän laidalla voi aloittaa keskustelun toisen koiraharrastajan kanssa melkein mistä tahansa koiriin liittyvästä. Läsnäolevasta koirasta voi varsin mainiosti aloittaa keskustelun. Titteleillä tai ammatilla ei ole väliä, vain asenteesi koiriin merkitsee. Tavatessaan toistuvasti samoja ihmisiä ja heidän koiriaan tulee näistä ihmisistä pikkuhiljaa tuttuja ja joistain voi vähitellen tulla myös uusia ystäviäsi. Toisia koiraihmisiä tapaa myös kadulla kulkiessa koiran kanssa. Keskustelun voi aloittaa varsin monenlaisten koiranulkoiluttajien kanssa.

Koiraharrastuksessa kohtaavat sujuvasti myös monen ikäiset ihmiset. Vanhemmilla on elämänkokemusta ja koiratietoutta jaettavaksi nuoremmilleen. Toisaalta nuoret ja nuoren mieliset pitävät vanhemman koiraharrastajan mielen virkeänä esittelemällä uusia tuulia ja raikkaita ideoita. Nuoren sukupolven kuuluukin rakentavasti kyseenalaistaa vanhat käytännöt, muuten ei tapahdu kehitystä.

Ystävyyssuhteisiin eksyy joskus epämiellyttäviäkin piirteitä. Näitä samoja piirteitä esiintyy varmasti myös koiraihmisten välisissä ihmissuhteissa. Suurimpia pettymyksiä varmaan puolin ja toisin aiheuttavat liialliset tai varsin erilaiset odotukset yhteistyötä tekevien kasvattajien ja koiraihmisten välillä. Ongelmat ovat kuitenkin useimmiten aika marginaalisia verrattuna lasten tai nuorten vanhempien kohdatessa erimielisyyksiä. Todellisen ystävyyden tunnistaminen voi joskus olla hankalaa, eikä yksipuolinen ystävyys kanna pidemmän päälle.

Eri ihmisille ystävyys merkitsee eri asioita. Joskus se on helpompaa ja toisinaan vaikeaa. Kannattaa kuitenkin olla sinnikäs, olivatpa ystäväsi toisia koiraihmisiä tai ihmisiä vailla koiraa. Kyllä koira koiran tuntee ja ihminen löytää hengenheimolaisensa.

Näin syksyllä pimeyden lisääntyessä kannattaa viettää paljon aikaa ystävien seurassa! Ystävyys on elämän eliksiiriä.

Katri Rantanen
www.KatrixDesign.com