Lapseni valitsi uroksen huippunartulleni!

Lasteni synnyttyä olin samaa mieltä monen muun koirankasvattajan kanssa, että koirat ovat minun harrastukseni ja lapseni saavat sitten ihan itse valita omat harrastuksensa. Täysin oman mielensä mukaan.

Perheen yhteiselämän varrella asia on osoittautunut kuitenkin hieman mutkikkaammaksi.

Pienet lapset haluavat osallistua kotona tapahtuviin asioihin. Onpa sitten kyse hilluvista lapsista synnyttävän nartun pentulaatikon äärellä. Tai kaksivuotiaan halusta tarjota vastasyntyneelle vettä vesikupista. Leikki-ikäinen sattaaa haluta leikata pentujen kynnet saksilla, kun ensin on omat ja kaverin hiukset parturoitu vanhempien kauhuksi.

Meillä nartut aika nopeasti oppivat siihen että synnytyksen työntövaiheeseen edetään vasta lasten mentyä nukkumaan. Jos joku nyt sattui synnyttämään päiväsaikaan, lähti mies suosiolla lasten kanssa talosta ulos HopLoppiin, laskettelemaan tai jonnekin muualle.

Pentujen kehityskaarta ja lisääntymisen perusasioita on täytynyt käydä läpi heti siitä asti, kun lapsi on ruvennut ymmärtämään puhetta. Aina lapsen tasoisesti. Lapset ovat kuitenkin lapsia, ja puhuttu asia muistetaan ehkä viiden minuutin ajan, joten pentujen ja koirien turvallisuudesta on täytynyt huolehtia erilaisilla turvatoimilla. Ihan varmuuden vuoksi. Ja esimerkiksi hoitotoimenpiteet piti pitkän aikaa tehdä lasten ollessa nukkumassa, jotta tässä asiassa lasten normaali tarve matkia ei aiheuttanut ongelmia.

Elämä koiraperheenä on muuttanut muotoaan lasten kasvaessa. Esiteinin ja teini-ikäisen perheessä ei koiria ja koira-asioita voi pitää erossa perheestä. Nuoria pitää kuunnella enemmän ja heidän mielipiteitään tulee ottaa huomioon tasaveroisemmin kuin taaperoiden kanssa. He myös ehkä haluavat tai ainakin voivat jo huolehtia koirista aikuisten ollessa poissa kotoa. Nuoria saattaa kiinnostaa koiriin liittyvät asiat ja harrastukset – heidän itsensä määrittelemällä tasolla.

Itselleni on ollut mieluisaa saada toisinaan pojasta seuraa näyttelyreissuille. Yllättäen olen saattaanut huomata miten nuori on osannut arvioida voittaneen koiran ”laatu kriteerejä”. Tyttären kanssa olemme harrastaneet mätsäreitä (match show), joissa itse olen pystynyt treenaamaan nuoria koiria  ja hän on voinut harrastaa osallistumalla ensin lapsi & lelukoira sekä lapsi & koira kisoihin. Viime aikoina Junior Handler -kilpailut ovat tulleet kuvioihin sekä ihan oikeat luokat aikuisten kanssa.  On ollut todella hienoa huomata miten hienosti tuomarit kohtelevat lapsia ja nuoria näissä tapahtumissa. Tuomarit kertovat asioista esiintymisessä ja opastavat esittämisessä. Monet tuomarit ovat hyvinkin kannustavia. Kannustavaa on ollut myös mätsäreitten upeat palkinnot ja lyhyellä aikavälillä tehtävä ilmottautumispäätös.

Miettiessäni syksyllä isäehdokkaita kuluvan vuoden pentueisiin tyttäreni osallistui osittain kartoitustyöhön. Tyttäreni suorastaan rakastui tapaamaansa poikachihuun, jota kävimme katsomassa. Tehdessäni lopulta jakoa urosehdokkaista pienille chihutytöilleni tyttäreni oli hyvin määrätietoinen asian suhteen: Hän haluaa tämän tietyn uroksen oman tyttökoiransa pentujen isäksi. Kaikki miettimäni urokset olivat hyviä. Ja vaikka kuinka suunnittelee ja valitsee niin yhdistelmän onnistuneisuudesta ei ole takeita. Lopputuloksena tyttäreni koira astutettiin hänen valitsemallaan uroksella. Jospa tyttäreni valinta toisi meille jotain hienoa tänä vuonna. Jännityksellä seuraamme tulevaa. Itseäni kiinnostaa myös tyttäreni mahdollinen halu osallistua hänen ”suunnittelemansa” pentueen hoitoon!

Perheellinen kasvattaja ei voi omia koiriaan. Perheen tulee saada osallistua koirien elämään ja kasvatukseen heille sopivissa rajoissa.Tämä tarkoittaa myös joustoa kasvattajalta, mutta sehän on normaalia perheen arkea.

Katri Rantanen
http://www.KatrixDesign.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *