Kyyneleitä

Kävin juuri saattamassa yhden pennun viimeiselle matkalleen. Pentu oli ollut pieni syntyessä ja  kasvanut normaalia hitaammin, mutta kasvanut kuitenkin. Se oli ollut myös hyvin seurallinen ja leikkisä. Tähän asti. Muutama päivä sitten annoin pennulle matokuurin ja pennun tila heikkeni selvästi. Se muuttui apaattiseksi eikä ruoka maistunut enää.

Eläinlääkäri huomasi mustelman pennun vatsassa ja toispuoleista turvotusta. Hengitysäänet olivat myös jotenkin poikkeavat. Vatsassa tuntui jotain kovaa. Epäilyksenä oli sisäelimen irtoaminen, ajautuminen väärään paikkaan. Ei tällaisessa tilanteessa, noin pienen koiranpennun kyseessä ollessa, ollut muita vaihtoehtoja kuin eutanasia. Suonetkin olivat niin pienet ettei neulaa pystynyt työntämään suoneen.

Surullista. Alle viikko sitten synnyttänyt emo myös menetti ainokaisensa vaikeassa synnytyksessä. Onpa ollut surullinen viikko.

Miten kerron asiasta lapsilleni? He ovat jo ehtineet kiintyä pentuun. Tyttö varmaan itkee viikon ajan joka ilta nukkumaan mennessä. Koska minun on mahdollista työstää omaa suruani? Yleensä minulla, aikuisella, ei ole mahdollisuutta siihen. Olin kuitenkin pennun pääasiallinen hoitaja ja kiintynyt pentuun kaikkein eniten. Onneksi poika on jo sen verran iso, että osasi osoittaa myötätuntoa. Hän kommentoi chihujen olevan erityisen herkkiä koiria. Tuo todellakin pitää paikkaansa eikä ole mikään yllätys chihujen kasvattajille.

Terveisin,

Surullinen Koirankasvattaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *